Pätevät tokolupaus-siskokset.

HIPAN ENSIMMÄINEN TOKOKERTA

Hipan kanssa käytiin ensimmäistä kertaa ohjatussa tokossa, Lappalaiskoirien Keski-Suomen alajaosto pitää tokokoulutusta Laajavuoressa joka toinen sunnuntai ja nyt vihdoin päästiin Hipankin kanssa alkuun. Tätä päivää on odotettu. :)

Kaksi vetäjää, joista toinen laittoi osaavammat koirakot työn äärelle ja toinen kouluttajista keskittyi puuhan keksimiseen pennuille. Pentuja oli paikalla huimat kaksi kappaletta, Hippa ja Noita. :) Siskokset saivat siis suorastaan yksityisopetusta.

Ensin sivulletuloja ja vapautuksia, jotka menivät Hipalla hienosti lihapullan voimalla. Sitten parilla askeleella seuraamista ja siitä pysäytysä istuma-asentoon. Pitää muistaa pitää palkkaa vasemmassa kädessä, tavattoman vaikeaa oikeakätiselle, jotenkin vääristynyttä ja kömpelöä. Mutta lienee aika opetella itsekin moinen sujuvammaksi, jokatapauksessa se, että palkka on sillä puolella kuin koirakin tekee asennoista automaattisemmin suoria, eikä koira rupea edistämään niin herkästi. Samoin pidettävä mielessä, että kaikesta toimesta pitäisi muistaa vapauttaa. Seuraamista otettiin myös ikäänkuin lennosta palkiten, kuljeskeltiin vain koiran kanssa kohtuu vapaasti ja heti kuin oikea paikka ja kontakti, niin "Seuraa. Hieno! Taitava!", namipalkka ja "Vapaa." Voi ottaa peruutusaskelia itsekin, jotta toiminta jaksottuu ja koiralle muodostuu selkeä kuva siitä, että äsken tehtiin jotain yhdessä ja nyt se on ohi.

Pari luoksetuloa. Kouluttaja Niina piti hihnasta ja parinkymmenen metrin päästä "Tule." Eipä epäilystä, hyvin pinkoi Hippulainen tykö. Myös toisella kertaa, vaikka Noita oli puolessa matkassa sivussa häiriönä.

Maahanmenoja treenattiin myös. Eipä olla juuri aikaisemmin maahanmenoja otettu, pariin otteeseen. Hyvin Hippa kuitenkin hoksasi, miten namin saa. Laitoin naminyrkin maahan sen etujalkojen väliin, niin aika nopeasti se laittoi kyynärpäät maahan ja aina nopenevaan tahtiin myös peffa laskeutui alas. Ensin "Maahan." siinä vaiheessa, kun peffa on juuri koskettamassa maata ja pikkuhiljaa tästä käskyä aikaistaen. Tätä tehdään kotiläksynä. :)

Seuraavaksi pätevät pennut treenasivat yhdessäkulkemista. Pujoteltiin ruutu-/merkkitörppöjä. Ekakerralla Hippa-törppö törmäsi törpöistä keskimmäiseen, kaatoi sen ja oli sitä mieltä, että sen voisi ottaa palkinnoksi mukaan. ;) Hyvin kulki. Toisella ja kolmannella kerralla törpöt vaihtuivat koirakoihin. Hyvinkoulutettuun Niinan Kiiraan ja myös koirakkoon Anna&Noita, hyvin selvittiin karikoista, samoin Hippa oli kivasti kontaktissa, kun oli Noidan vuoro suorittaa ja varmistin, ettei Hippa tee ylimääräistä häiriöriekkua siskolikan pään menoksi.

Loppuun vielä iloinen luoksetulo häiriöillä, ikäänkuin kujan juoksuna. Anna&Noita toisella puolella, toisella puolella Kiira paikkamakuussa ja lähellä myös vastikään pujotellut törpöt. Eipä pikku-Hippa paljoa sivuilleen vilkuillut, kun iloisesti painalsi luokse saamaan lihapullaa. KIVAA OLI! :D

NOITA, NOHEVA OPPILAS

Myös Noita (ja Anna) oli perin pätevä. :) Paljoaa en kerinnyt katsoa ja tarkemmin tekemisiään seurata, kun piti tietenkin keskittyä Hipan tekemiseen, mutta varsin hienossa kontaktissa Noita kulki ja niillä oli Annan kanssa oikein kivan ja lupaavan oloista yhteistyötä. Sanoinkin Annalle, että oli kiva kuulla, että se kehuu Noitaa reippaasti, oikea-aikaisesti ja iloisesti, silläpä pysyy Noidankin motivaatio yllä - varsinkin kun säännöllisin väliajoin tipahtaa nakkia suuhun. Aika samanoloisia suorituksia siskoksilla, sellainen mielikuva jäi. Ei siis paha ollenkaan. Noita oli ottanut vähän "varaslähtöä" siskoonsa, kun se oli käynyt jo pari viikkoa sitten, edellisten treenien aikaan paikalla, päässyt jo aavistuksen tutuksi yhteistyöpuuhiin. Kiva, kun päästään yhdessä treenaamaan ja pääsee läheltä seuraamaan Noidan (ja Annan...) koulutettavuutta - jossa ei ainakaan nyt ole näkyvissä minkäänlaisia puutteita.

LEIKKIRIEKKUA TREENIEN PÄÄTTEEKSI

Treenejä ennen ei otettu siskojen kesken minkäänlaista kontaktia, mikä olikin hyvä. Pysyy tyypeillä tatsi tekemiseen, eikä toistensa kanssa riekkumiseen. Treenien päätteeksi käytiin metsässä kävelemässä, Hippa ja Noita juoksivat innoissaan keskenään ja leikkivät vielä pitkään hihnassakin parkkipaikalla, kun oltiin lähdössä suuntiimme. Todella kivaa leikkiä, hiljaista painia, kuopan kaivamista jne. Varsin kivasti pätevät tytöt tulivat toimeen.

Noita on valloittava! Se pystyy pitämään mitä moninaisimmin tavoin omaa kivaa, iloitsemaan pienistä asioista (kuulemma esim. leipäpussin sulkija on ihan huippulelu, jota voi saalistaa hyvin hyvin pitkään, sitä väliin kauemmas heitellen), kaivamaan salaojia hankea ja iloitsemaan talvenriemuista, sillä on persoonallinen liikerepertuaari, kun se nopean säpäkästi liikahtelee puolelta toiselle, stepaten kaikkia tassujaan vuorotellen, koko sen olemus huokuu iloa ja leikkiriemua. Sainpa minäkin osan siitä ilosta märkien, kylmien ja kuuraisten pusujen sekä takin sisään pyrkimisten muodossa.

Oli hauskaa käydä treenaamassa, seurata tyttöjen puuhia ja pälistä tärkeimmät!