Lumipöllyä pellonpehkulle.

Käytiin tyttöjen kanssa kirmailemassa aurinkoisessa pakkassäässä. Kulutettiin "vanhoja" maastoja, näiden metsien ja järven äärelle hurautettiin autolla noin kerta viikkoon, kun asuttiin vielä Vaajakoskentiellä. Lenkin jälkeen oli kyllä hurumykke kuuraisia kauluksia, jäisiä näppejä ja punaisia poskia - sekä uuvahtaeita koiria, jotka retkahtivat kotia päästyä kunnon unille.





"JIIHAA!! IPANALLE LUMIPÖLLYÄ!"


Lunakin intoutui pirteässä säässä pirteään leikinpyörteeseen tyttäriensä kanssa.

HIPPA (Omituinen Metsähippa), 7kk ja risat

Rapiat seitsemän kuisesta Hipastakin tuli VIHDOIN saatua edes jonkinoloisia seisahduskuvia, jotta kiinnostuneet kanssaimmeiset etäällä näkevät millaiseksi Hippa on kasvanut. Hippaa on sellainen pieni pörhäke, punainen tukka sekä pellonpehku pyllyn päällä. Strategiset mitat tänään, painoa 11,1kg ja korkeutta noin 44cm.



Luonteeltaan Hippa on avoin sylieläin, jolla on edelleen Suuren Taistelijan sielu. Se on käsittämättömän taistelutahtoinen, useimmiten saa Ursa-systeri ja jopa arvovaltainen Luna-mamma antaa periksi pienelle pippurille, kun se nappaa lelusta tai kepistä kiinni ja pysyy. Hurja tunne, kun kakaran pystyy nostamaan kepistä jopa ilmaan - mikälie terrieri luulee olevansa... Se on leikkisä ja puuhakas pikkunainen, joka hoksaa ja ymmärtää uudet asiat nopeasti. Lenkillä se oppinut, että namia saa siitä, jos tulee vasemmalle puolelle kauniisti kulkemaan ja napottaa silmiin, niinpä Hippa saattaa "seurata" varsin oikeaoppisen oloisesti tokotyyliin naminkiilto silmissään. Pieni jääräpää se on joissain asioissa, mutta tavattoman kiltti pieni jääräpää. Se painaltaa luoksetulokutsun kuultuaan iloisesti tykö ja varsinkin jos on kyykyssä, tulee törmäten ihan syliin asti.

Saa nähdä mitä tuosta pirpanasta vielä kasvaa, mutta kyllä sitä kaikenkaikkiaan on varsin onnellinen siitä, että se on tuossa, tekemässä meidän elämästämme kaaosta (ei yksin, mutta kolmen koiran yhteenliittymää voi jo sanoa laumaksi, joukoksi, jossa tyhmyys tiivistyy)...