Sporttimimmin bikinikuvat.

Päivällä, parhaimman kuvausvalon aikaan, treffattiin Tiina Viherlandialla, oltiin sovittu, että Tiina tulee kuvaamaan Ursan agia. Kuvaus-sessio jatkui jäähdyttelylenkille Jyväsjärvelle, jolta lenkiltä myös upeita talvikuvia Ursasta harmaassa säässä, lumisateen tullessa alas harvakseltaan. Iso kiitos taas Tiina hienoista kuvista, vaikka talvivalo ei riittänytkään parhaimpaan lopputulokseen agikuvien suhteen hallin sisällä.












Lisää samoja ja eri kuvia Tiinan kuvablogissa
Kirjavan kissan kirjavia kuvia.

Pätevät tokolupaus-siskokset.

HIPAN ENSIMMÄINEN TOKOKERTA

Hipan kanssa käytiin ensimmäistä kertaa ohjatussa tokossa, Lappalaiskoirien Keski-Suomen alajaosto pitää tokokoulutusta Laajavuoressa joka toinen sunnuntai ja nyt vihdoin päästiin Hipankin kanssa alkuun. Tätä päivää on odotettu. :)

Kaksi vetäjää, joista toinen laittoi osaavammat koirakot työn äärelle ja toinen kouluttajista keskittyi puuhan keksimiseen pennuille. Pentuja oli paikalla huimat kaksi kappaletta, Hippa ja Noita. :) Siskokset saivat siis suorastaan yksityisopetusta.

Ensin sivulletuloja ja vapautuksia, jotka menivät Hipalla hienosti lihapullan voimalla. Sitten parilla askeleella seuraamista ja siitä pysäytysä istuma-asentoon. Pitää muistaa pitää palkkaa vasemmassa kädessä, tavattoman vaikeaa oikeakätiselle, jotenkin vääristynyttä ja kömpelöä. Mutta lienee aika opetella itsekin moinen sujuvammaksi, jokatapauksessa se, että palkka on sillä puolella kuin koirakin tekee asennoista automaattisemmin suoria, eikä koira rupea edistämään niin herkästi. Samoin pidettävä mielessä, että kaikesta toimesta pitäisi muistaa vapauttaa. Seuraamista otettiin myös ikäänkuin lennosta palkiten, kuljeskeltiin vain koiran kanssa kohtuu vapaasti ja heti kuin oikea paikka ja kontakti, niin "Seuraa. Hieno! Taitava!", namipalkka ja "Vapaa." Voi ottaa peruutusaskelia itsekin, jotta toiminta jaksottuu ja koiralle muodostuu selkeä kuva siitä, että äsken tehtiin jotain yhdessä ja nyt se on ohi.

Pari luoksetuloa. Kouluttaja Niina piti hihnasta ja parinkymmenen metrin päästä "Tule." Eipä epäilystä, hyvin pinkoi Hippulainen tykö. Myös toisella kertaa, vaikka Noita oli puolessa matkassa sivussa häiriönä.

Maahanmenoja treenattiin myös. Eipä olla juuri aikaisemmin maahanmenoja otettu, pariin otteeseen. Hyvin Hippa kuitenkin hoksasi, miten namin saa. Laitoin naminyrkin maahan sen etujalkojen väliin, niin aika nopeasti se laittoi kyynärpäät maahan ja aina nopenevaan tahtiin myös peffa laskeutui alas. Ensin "Maahan." siinä vaiheessa, kun peffa on juuri koskettamassa maata ja pikkuhiljaa tästä käskyä aikaistaen. Tätä tehdään kotiläksynä. :)

Seuraavaksi pätevät pennut treenasivat yhdessäkulkemista. Pujoteltiin ruutu-/merkkitörppöjä. Ekakerralla Hippa-törppö törmäsi törpöistä keskimmäiseen, kaatoi sen ja oli sitä mieltä, että sen voisi ottaa palkinnoksi mukaan. ;) Hyvin kulki. Toisella ja kolmannella kerralla törpöt vaihtuivat koirakoihin. Hyvinkoulutettuun Niinan Kiiraan ja myös koirakkoon Anna&Noita, hyvin selvittiin karikoista, samoin Hippa oli kivasti kontaktissa, kun oli Noidan vuoro suorittaa ja varmistin, ettei Hippa tee ylimääräistä häiriöriekkua siskolikan pään menoksi.

Loppuun vielä iloinen luoksetulo häiriöillä, ikäänkuin kujan juoksuna. Anna&Noita toisella puolella, toisella puolella Kiira paikkamakuussa ja lähellä myös vastikään pujotellut törpöt. Eipä pikku-Hippa paljoa sivuilleen vilkuillut, kun iloisesti painalsi luokse saamaan lihapullaa. KIVAA OLI! :D

NOITA, NOHEVA OPPILAS

Myös Noita (ja Anna) oli perin pätevä. :) Paljoaa en kerinnyt katsoa ja tarkemmin tekemisiään seurata, kun piti tietenkin keskittyä Hipan tekemiseen, mutta varsin hienossa kontaktissa Noita kulki ja niillä oli Annan kanssa oikein kivan ja lupaavan oloista yhteistyötä. Sanoinkin Annalle, että oli kiva kuulla, että se kehuu Noitaa reippaasti, oikea-aikaisesti ja iloisesti, silläpä pysyy Noidankin motivaatio yllä - varsinkin kun säännöllisin väliajoin tipahtaa nakkia suuhun. Aika samanoloisia suorituksia siskoksilla, sellainen mielikuva jäi. Ei siis paha ollenkaan. Noita oli ottanut vähän "varaslähtöä" siskoonsa, kun se oli käynyt jo pari viikkoa sitten, edellisten treenien aikaan paikalla, päässyt jo aavistuksen tutuksi yhteistyöpuuhiin. Kiva, kun päästään yhdessä treenaamaan ja pääsee läheltä seuraamaan Noidan (ja Annan...) koulutettavuutta - jossa ei ainakaan nyt ole näkyvissä minkäänlaisia puutteita.

LEIKKIRIEKKUA TREENIEN PÄÄTTEEKSI

Treenejä ennen ei otettu siskojen kesken minkäänlaista kontaktia, mikä olikin hyvä. Pysyy tyypeillä tatsi tekemiseen, eikä toistensa kanssa riekkumiseen. Treenien päätteeksi käytiin metsässä kävelemässä, Hippa ja Noita juoksivat innoissaan keskenään ja leikkivät vielä pitkään hihnassakin parkkipaikalla, kun oltiin lähdössä suuntiimme. Todella kivaa leikkiä, hiljaista painia, kuopan kaivamista jne. Varsin kivasti pätevät tytöt tulivat toimeen.

Noita on valloittava! Se pystyy pitämään mitä moninaisimmin tavoin omaa kivaa, iloitsemaan pienistä asioista (kuulemma esim. leipäpussin sulkija on ihan huippulelu, jota voi saalistaa hyvin hyvin pitkään, sitä väliin kauemmas heitellen), kaivamaan salaojia hankea ja iloitsemaan talvenriemuista, sillä on persoonallinen liikerepertuaari, kun se nopean säpäkästi liikahtelee puolelta toiselle, stepaten kaikkia tassujaan vuorotellen, koko sen olemus huokuu iloa ja leikkiriemua. Sainpa minäkin osan siitä ilosta märkien, kylmien ja kuuraisten pusujen sekä takin sisään pyrkimisten muodossa.

Oli hauskaa käydä treenaamassa, seurata tyttöjen puuhia ja pälistä tärkeimmät!

Lumipöllyä pellonpehkulle.

Käytiin tyttöjen kanssa kirmailemassa aurinkoisessa pakkassäässä. Kulutettiin "vanhoja" maastoja, näiden metsien ja järven äärelle hurautettiin autolla noin kerta viikkoon, kun asuttiin vielä Vaajakoskentiellä. Lenkin jälkeen oli kyllä hurumykke kuuraisia kauluksia, jäisiä näppejä ja punaisia poskia - sekä uuvahtaeita koiria, jotka retkahtivat kotia päästyä kunnon unille.





"JIIHAA!! IPANALLE LUMIPÖLLYÄ!"


Lunakin intoutui pirteässä säässä pirteään leikinpyörteeseen tyttäriensä kanssa.

HIPPA (Omituinen Metsähippa), 7kk ja risat

Rapiat seitsemän kuisesta Hipastakin tuli VIHDOIN saatua edes jonkinoloisia seisahduskuvia, jotta kiinnostuneet kanssaimmeiset etäällä näkevät millaiseksi Hippa on kasvanut. Hippaa on sellainen pieni pörhäke, punainen tukka sekä pellonpehku pyllyn päällä. Strategiset mitat tänään, painoa 11,1kg ja korkeutta noin 44cm.



Luonteeltaan Hippa on avoin sylieläin, jolla on edelleen Suuren Taistelijan sielu. Se on käsittämättömän taistelutahtoinen, useimmiten saa Ursa-systeri ja jopa arvovaltainen Luna-mamma antaa periksi pienelle pippurille, kun se nappaa lelusta tai kepistä kiinni ja pysyy. Hurja tunne, kun kakaran pystyy nostamaan kepistä jopa ilmaan - mikälie terrieri luulee olevansa... Se on leikkisä ja puuhakas pikkunainen, joka hoksaa ja ymmärtää uudet asiat nopeasti. Lenkillä se oppinut, että namia saa siitä, jos tulee vasemmalle puolelle kauniisti kulkemaan ja napottaa silmiin, niinpä Hippa saattaa "seurata" varsin oikeaoppisen oloisesti tokotyyliin naminkiilto silmissään. Pieni jääräpää se on joissain asioissa, mutta tavattoman kiltti pieni jääräpää. Se painaltaa luoksetulokutsun kuultuaan iloisesti tykö ja varsinkin jos on kyykyssä, tulee törmäten ihan syliin asti.

Saa nähdä mitä tuosta pirpanasta vielä kasvaa, mutta kyllä sitä kaikenkaikkiaan on varsin onnellinen siitä, että se on tuossa, tekemässä meidän elämästämme kaaosta (ei yksin, mutta kolmen koiran yhteenliittymää voi jo sanoa laumaksi, joukoksi, jossa tyhmyys tiivistyy)...

Mikin kanssa jäällä.

Miki (Kummakuun Nuorri) kävi ihmettelemässä tänään tätejä - ja mummuaan, erityisesti sitä pientä tätipuolta, joka oli vastaan hyvin kiinnostunut. Pientä leikkiyrittelyäkin nuorisolla oli, mutta maalaispoika oli pöllämystyksestä pystyyn nousevaa taittokorvaansa myöten ymmyrkäisenä naisista ja vuosien lukemattomista posteista tien varsilla, ettei oikein kunnolliselle riehunnanpyörteiselle asteelle päästy. Seuraavalla kerralla taitaa pikkutäti mennä yksikseen moikkaamaan Mikiä, josko oma tutumpi ympäristö ja se, ettei ympärillä pyöri virkaintoisia polliiseja auttaisi rentouttamaan tunnelmaa.




Ursa piti jöötä, joskin sitä taisi myös potuttaa, kun pääosin joutui olla hihnassa, monestakin syystä, ilonpilaajaintoisuudestaan eniten.




Miki asustaa aikalailla maaseudulla, mutta hyvin kundi tepasteli myös kaupunkimaisemmassa ympäristössä - vaikka eihän mekään enää varsinaisesti kaupungissa asuta, on täällä silti paljon enemmän ärsykkeitä mitä Miki on arkiympäristössään tottunut. Yllättävän lunkisti nuori herra asiat otti, tottakai siitä oli löydettävissä pientä levottomuutta, mutta ei se ollut yhtään niin mahdoton, kuin ihmisensä oletti... ;)

Mikistä on kasvanut varsin komea, urheilullinen nuori uros.


Lunakin oli - kuvista puuttumisestaan huolimatta - mukana, mamma keskittyi olennaiseen, rapsutuksista nauttimiseen ja pesäkolojen etsimiseen rannoilta ja laitureiden alta.


KIITOS, kun kävitte!

Kuvalöytöjä.

Okran toukokuiset kuvat Minna Väänänen.
Kiitos Minna kuvalainasta!

Okran aikomus valloittaa Vancouver.

Syksyn kertomatta jäänyttä kuulumis-sumaa lienee kohdillaan purkaa Okran (Omituinen Okra) ihmisen lokakuussa (19.10.2009) laittamilla kuvakuulumisilla. Tuolloin oli meneillään apurahojen haku, jotta suunta voisi vuoden 2010 aikana lähteä kohti Kanadaa. Nyt asia on varmistunut ja koko Okran porukka lähtee toukokuussa pariksi vuodeksi Vancouveriin tutkimushommiin, ehkäpä Okra pääsee ottamaan mittaa karibuista... ;)

Kuvasatsi sisälsi kuvia paitsi Okran ja Rohto-veikan syyskuisista riehurehveistä, myös kesätunnelmointia mökiltä sekä yhteiskuva siitä, kun piipahdimme visiitillä kesäkuussa Agilityn SM-kisojen yhteydessä popsimassa kesäherkkuja ja tutustelemassa merenrantamaisemiin.

Agilityn SM-kisojen jälkeen saman pöydän ääressä Susanna ja Ursa, Marika ja Ravja sekä Katja ja Okra. Osuvasti yläpuolella oleva taulu kuvasi männyn juuria, onhan samassa kuvassa isoisä ja kaksi tyttärentytärtä eri pentueista.

OMITUISTA DOMINOPELIÄ AINOLANPUISTOSSA.

Sisaruspuolet Omituinen Ohtonen eli Rohto n.3kk ja Omituinen Okra.

Siskosriekkuilua setäkoiraseurassa.

Toissapäivänä keskiviikkona, loppiaisena, käytiin jääriekkuilu lenkillä Alva- ja Palokkajärvien jäillä. Mukana siskokset Hippa ja Noita (O. Metsähippa & Källeröinen) sekä herrakoira Pessi (Paw Arts Autumns Rain). Hippa sai osakseen Pessi-sedän ylihuomiota, Pessi käytti jatkuvasti tilaisuuksia hyväksi käyden raiskausotteella Hipan kimppuun. Pikkuneitihän ei tuollaisesta ymmärtänyt mitään, vaan pääosin oletti sen kuuluvan leikkiin. Pessi tosin sai kyllä kuulla omalta ihmiseltään kunniansa härskeistä käytöstavoistaan. Noidan suhteen herraseura ei yrittänyt mitään ja niiden välille muodostui varsin kivannäköistä takaa-ajoleikkiäkin - vinkuvan Ankan kanssa ja ilman.

Keppien kantoa ja pureskelua, hanskailoittelua ja sinne tänne säntäilyä. Tyypeillä oli hauskaa, lumi pöllysi reilun -20 asteen pakkasessa ja naamat lumettuivat. Koska mukana oli myös neljän ihmisen lisäksi kolme kameraa, tuloksena muun muassa läjäpäin valokuvia - arvatenkin... (Omia kuvia on suurin osa, niitä ei ole erikseen merkattu, Tiinan kuvissa oikeassa alalaidassa nimi ja Antin kuvat ovat keskivaiheilla olevat laajakulmaisemmat lumessa kahlauskuvat. KIITOS!!)

Lenkin päätteeksi kokonnuttiin "uuteen" keittiööni rupattelemaan ja kahvittelemaan. Luna ja Ursa - poliisit - odottelivat kotosalla sen aikaa, kun käytiin lenkillä ja alkusählingin jälkeen koko porukka asettui rauhalliseen yhteiseloon. Taas sai lappalaiset kehuja ominaisuudestaan osata ottaa paikkansa ja rauhoittua pienessäkin tilassa. "Asukastiheys" oli melkoinen, kun ehkä noin kuudella neliömetrillä oli yhteensä neljä ihmistä ja viisi koiraa.

Oli kiva käydä yhteislenkillä, otetaan uusiksi joku kerta!

























Tiinan aikaisempia kuvia Karhupennuista elokuun alussa 2009 blogitekstissä Vangittuja tilanteita..