Mikkelissä pari starttia.

Tänään oltiin Ursan kanssa Mikkelissä kisaamassa. Hienosti taas saatiin pidettyä tulostaso. Hannele Lummerannan radoilta C-kisasta vitonen riman tiputuksesta ja päivän toiselta radalta D-kisasta, joka oli hyppyrata, puhdas nolla. Kumpikin hienosti ihanneaikaan, vaikka jos radoille lähtiessä olisin tiennyt miten tiukat etenemisnopeudet niissä oli, olisi aiheuttanut pieniä suorituspaineita.

Molemmat radat olivat suhteellisen suoraviivaisia ja selkeälinjaisia, juosta siis sai ja kovaa, mikä on välillä ihan tervetullutta, ettei aina tarvitse söhertää takaakiertojen ja siivekepyöritysten kanssa. Ursa toimi loistavasti ja innokkaasti, mitä nyt se riman tiputus jäi vähän kaivelemaan.

C-kisa, 5/-5,05, sij. 16./36 (nopeus 4,21m/s)
D-kisa, HR, 0/-0,09, sij.7./34 (nopeus 4,29m/s)

Ensi vuoden arvokisanollien saldot:
SM-0/2001 - 4/7, sis. tuplanolla & 2*HR-0
MM-karsinta-0/2011 - 1/7, sis. 1*HR-0

Historian äärellä.

19.7.2010


Käytiin systerin ja koirien kera tsekkaamassa maanantaina Saraakallion kalliomaalauksia Laukaassa. Olen käynyt melkein kolme vuotta sitten siellä viimeksi ja seikkailua oli luvassa tälläkin kertaa. Merkattu polku vei hyvin kauniiden järvisuomalaisten maisemien äärelle, mutta sen jälkeen meni etsimiseksi - ja lopulta onneksi myös löytämiseksi. Mitenkään helposti saavutettavasta taidehistoriaelämyksestä ei ollut kyse - ollenkaan.



Jyrkänteitä, louhikkoisessa kivirinteessä kiipeileviä polkuja, pudotusta ja kipuamista. Harharetkien aikaan napsimme pusikoista mustikoita, natustimme kallioimarteen salmiakin makuista juurta ja pyllisteltiin luonnonihmeiden äärellä. Kalliomaalaukset olivat jälleen elämys, erityisesti tällä kertaa itseäni sykähdytti ehkä noin kolmen metrin korkeudessa olevat kämmenenpainamat, jotenkin konkretisoitui se, että samalla paikalla on seisonut ihminen, muinainen, painanut yli 6000 vuotta sitten punamultaiset kätensä kallioon.

Punainen seinämä, jossa ylinnä selvästi erottuvat kämmenpainamat, alapuolella mm. hirvieläin ja ihmishahmoja.
Saraakallion kenties tiedetyin kalliomaalaus, laskevaa aurinkoa kohti juokseva hirvi.
Käärme ja sisilisko.
Kalliomaalaukset eivät suinkaan kaikki ole selvästi erottuvia. Näitä aurinkolaivoja etsimme pitkään, viime kerralla kun kävin Saraakalliolla ne näkyivät selvemmin. Kuvan keskellä, lehtien muodostamasta aukosta voi havaita kaksi alekkain kuvattua pyöreäpohjaista aurinkolaivaa, joiden sakarat maastoutuvat rosopintaiseen kallioon.
Koirat liikkuivat vaikeakulkuisessa maastossa vaivattomasti, edes yksisilmäisestä Hipasta ei tarvinnut olla huolissaan. Vain yksi paikka oli sille liian haastava, kivikkorinteessä alaspäin tullessa oli noin metrin korkuinen pudotus ja siitä edelleen jyrkkänä jatkuva kulku (neljäs kuva). Hippa ei uskaltanut hypätä tästä alas, vaan valitsi hetken mietittyään paluun takaisin ylös. Kiipelypaikka oli ihmisellekin haastava, joten lähetin Ursan, huolettomasti kallioilla kulkevan vuorikauriin, hakemaan Hippaa alaspäin niin, että pystyin toisesta paikkaa koppaamaan Hipan sylin kautta maan tasalle. Yhteistyö pelasi, Ursa toimi äärimmäisen fiksusti.

Saraakallioille pitää taas kiipelyseikkailla uudelleen - vaikka todennäköisesti seuraavalla kerralla löydänkin maalaukset vähän helpommin, mitä näillä kahdella ensimmäisellä kerralla. Eipä silti, opastettomuus historian äärelle toi mukanaan ihan omanlaistaan löytämisen iloa.

Erinomainen rotunsa edustaja.

Vaikea uskoa, mutta ihan totta tämä silti on. Ursa sai Mäntsälän näyttelystä ERI:n ja oli avo-narttujen 4. Luokassa oli yhteensä yhdeksän koiraa, joten mistään jumbosijasta ei edes ollut kyse. Varsin häkeltyneenä lähdin kehästä vaaleanpunaisen nauhan kanssa, kun alkujaan tavoitteena oli saada edes se sininen Hyvä Ursalle. Ei voi muuta kuin hämmästellä, erityisesti siksi, että Ursalla ei tällä hetkellä ole käytännössä ollenkaan pohjavillaa. Viimeisiä kylkitupsuja olin säästellyt näyttelyä varten, mutta nekin päätyivät kehän jälkeen pusikkoon, kun nyhdin viimeiset mieltä ärsyttäneet haivenet neitokaisen päältä - jotta bikinitkin on nyt viskattu kesähelteen kunniaksi nurkaan.

Hellettä tosiaan oli, lämpölukemat hipoivat kolmeakymmentä (+29) ja aurinko paistoi aikalailla kirkkaalta taivaalta, muutamaa pilvenhattaraa lukuun ottamatta. Kylläpä kärtsähti taas nahkaan paljaan ja kankaan peittäneen ihon rajoja.

NUTUKAS URSULA ER42649/05
Mäntsälä 17.7.2010, Sean Knight, Irlanti

Excellent, Very feminine head. Correct bite. Good shoulders. Nice front. Moved ok. Need a new coat.

AVO ERI4

Hieman suppeahan tuo oli arvosteluksi, vaan annettakoon tässä tapauksessa anteeksi. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kun menin juurikin hakemaan sitä nauhan väriä, en niinkään kattavaa ja laadukasta arvostelua. Tämänpäiväisen myötä olemme Ursan kanssa saavuttaneet yhden tärkeän rajapyykin agilitypolullamme. Siellä kun pitäisi olla - hölmöä tahi ei - vähintään näyttelystä Hyvä, jotta agilityssa voi valioitua (jos ja kun niitä agisetrejä rupeaisi satelemaan osallemme). Nyt se "vähintään H" on takataskussa ja voi keskittyä olennaisempiin asioihin. Eiköhän mun ja Ursan "näyttelyura" ollut tässä.

Tottakai pitää osata huipulta lopettaa. ;)

Helleliitoa Heinolassa.

Nyt on sitten plakkarissa pari kappaletta nollia lisää ensi vuoden SM-kisoihin. :D Yllättävää kyllä, tämän vuotisista SM-mittelöistä ei ole kuukauttakaan ja jo nyt saldo näyttää ensi vuodelle 4/7, pitäen sisällään myös tuplanollan. Huippua Ursa!

Kesäkuumalla (+27 astetta) kirmailtiin Heinolan raviradalla kolme Mujusen Salmen tuomaroimaa pätkää. Salmen tietäen radat olivat normi 3-luokan radoista poikkeavia, erilaisia ja omalla tavallaan haastavia, mm. A-kisa sisälsi todella ahtaan taakseviennin, kun taustalla houkutteli putki. B-kisan alkupuoliskolla oli pitkä suora, jonka päässä näkyvä putken suu oli väärä ja koira piti saada suoran päätteeksi kääntymään epäloogisempaan putken päähän. Samalla radalla oli myös melkoinen ansapaikka hypyltä hypylle, jossa koira piti viedä ihan Aata hipoen oikeaan suuntaan. C-kisassakin koiraa sai kääntää suoran putken jälkeen tiukasti oikealle hypylle, ettei se valinnut suoraa reittiä ja nenän edessä loogisesti odottavaa hyppyä. Selvisimme karikoista varsin kunniakkaasti. :)

Jonkun verran helle verotti nopeudesta, vaikka keskimäärin ihan suht iloisella draivilla edettiin helteestä huolimatta, vauhti heilahteli siinä 3,6m/s tienoilla (normivauhti 3,7-3,8m/s). Onneksi ihanneajatkin olivat suopeita ja ihanneaikojen puitteissa selvittiin kaikista radoista. A-kisasta nolle. B-kisasta 10, jonka virheet olivat keinun ylösmenokontakti (omaa huolimattomuutta, kun vein kiirehtien ja liian vinossa Ursan keinulle) sekä ikävästi viimeinen rima kolahti alas. C-kisa oli hyppyrata ja siitä toinen nolla tälle päivälle.

Huippujuttu, että kausi 2010-2011 on lähtenyt näin lupaavasti ja tasaisesti liikkeelle! :D

A-kisa, tulos 0/-7,16, sij. 4./30 (nopeus 3,69m/s)
B-kisa, tulos 10/-6,09, sij. 13/31 (nopeus 3,60m/s)
C-kisa, HR, tulos 0/-7,19, sij. 7./28 (nopeus 3,57m/s)

Hyvä Rohto!

Rohto pyörähteli Oulun KV-näyttelyssä Junnu-urosten kehässä, saaden varsin kivan ja Hyvän arvostelun. Ohtonen kesti tuomarin kopeloinnit mukisematta, ei rähjännyt tai reuhannut kilpakumppaneilleen sekä suhtautui lunkisti elämään kehässä ja kehän ulkopuolella. Varsin ylpeänä täällä siitä, että Omituista nimeä on kannettu noin kunniakkaasti - jälleen. :) Onnittelut Rohto ja Marika!

OMITUINEN OHTONEN ER41312/09
Oulu 10.7.2010, Eeva Resko

Hyvä uroksen pää. Kaunis ilme. Hieman kookkaat korvat. Hyvin kulm. etuosa. Hyvä luusto ja runko. Hieman jyrkkä lantio ja pitkä lanneosa. Hyvin kulm. takaa. Liikkuu kauttaaltaan hyvin, mutta kantaa häntäänsä liian löysästi. Hyvä karvapeite.

JUN H

kuvat Taru Vallius

Tuplanolla 2011 ässämmiin!

3.7.2010

Oltiin Ursan kanssa kisaamassa Varkaudessa viime viikonloppuna, lauantaina. Helteisessä kelissä pingottiin kolme Sami Topran tuomaroimaa rataa. A- ja B-kisat olivat agilityratoja ja C-kisa oli hyppyrata. Ekasta kisasta selviydyttiin kympillä ja nitkahtaneella nilkalla, riman tiputus ja puomin alastulokontaktivirhe. Nilkka varoitteli ikävästi itsestään ja mietin josko se kestäisi enää tälle päivää rasitusta. En silti malttanut olla pois radoilta ja pistettiin juosten myös päivän toiset startit - ja onneksi niin... :)

B- ja C-kisoista kummastakin 0-tulos ja hienosti tuplanolla jo ensi vuoden SM-kisoja ajatellen!! :D Ursa liikkui paahteesta huolimatta varsin kivasti, eikä tuntunut ainakaan pahasti uupuvan kisaamisesta.

Ei paha ollenkaan, sekin "sterssitekijä" (tuplanollan metsästys) on pois päiväjärjestyksestä ja tästedes voi keskittyä vaikka yksittäistenkin nollien haalimiseen (vaikka kyllä meidän tämän kauden 2010-2011 tavoitteena on kasvattaa nimenomaan tuota tulosvarmuutta - kiikarissa siis mahdollisimman paljon puhtaita ratoja...).

A-kisa, tulos 10/-1,90, sij. 22./41 (nopeus 3,80m/s)
B-kisa, tulos 0/-1,80, sij. 8./41 (nopeus 3,72m/s)
C-kisa, HR, tulos 0/-2,14, sij. 7./3622 (nopeus 4,01m/s)

Kinttukin on tähän mennessä suht ok, jotain siellä A-radalla oikealle jalalle kävi, vaikka en pystykään kohdistamaan sitä mihinkään erityiseen hetkeen. Pääasia, ettei vie ainakaan pidemmälle tauollea...