Silmätarkki.

Pienin askelin pieniä kohti. Käytiin tänään Tampereella Eläinlääkäriasema Veterissä Heikki Nurmen silmäsyynissä Ursan (Nutukas Ursula) kanssa ja uutiset ovat vähintäänkin iloisia. Silmät olivat uusintatarkistuksessa täysin puhtaat, keväällä 2007 löytynyt yksittäinen hento ylimääräinen ripsikin oli tippunut matkalle, eikä lekuri sitä löytänyt, vaikka aivan erikseen etsi. Tuomio distichiasis siis tipahti Ursalta pois.

Täysin tervesilmäinen kimuli tekemään pentusia syksyllä. Jippii-jei-jee!

Paperitöiden ja allekirjoitteluiden valmistumista odotellessa lueskelin kasvattajan opasta jossa sanottiin mm., että tilannetta ja realiteetteja voi seurata mittailemalla langalla nartun vyötärön ympärystä sen kapeimmasta kohdasta. Pennutuskuumetta lievittääkseni sovittelin Ursan kapealle ja nyt hyvin alusvillattomalle uumalle tummanpunaisen villalangan, johon solmittiin solmu tasan 48,5cm kohdalle. Se toimikoon vertailupohjana ja maanpinnalle palauttajana kaikelle tulevalle - sitten joskus.

Jotta yhteensattumat eivät jäisi mainitsematta, niin Ursalle mitattiin samalla lekurikäynnillä painoa 14,85kg. Ursa pitää tarkasti huolen balanssista.

Tampere-reissulla uusittiin myös neitokaisen rokotukset. Eläinlääkärin mielipide oli, että ainakin penikkatautirokotus kannattaisi pennutettaessa olla mahdollisimman tuore. Ursa antaa täten siis oikein mojovan vasta-ainesuojan mahdollisille tuleville kakaroilleen.

Ursan juhannustaiat.

On keskikesä, midsommar, mittumaari, yöttömän yön ja hedelmällisyyden juhla. Lemmentaikojen aika, naimaonnen ja tulevan puolison näkemisen, enteiden aika.

Aika varmistaa saatavilla olevin keinoin se, että Ursa-nuorikko olisi mahdollisimman suopea ja hedelmällinen syksymmällä...

"Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä."

"Jos juhannusyönä kerää seitsemän kukkaa ja nukkuu kukat tyynyn alla, niin unessa näkee tulevan sulhasen."

"Katsottaessa kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison."

"Neito voi kuunnella juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin kukahtaa, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos ei kuku lainkaan, tulee sulho vielä samana vuonna."

Enteet ovat hyvät Ursan kopioimiseen.

Yksi konsti vielä puettava päälle: "Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa."

Parasta kesässä.

"Parasta kesässä: Pehmeä maa, johon on hyvä kaivaa kuoppia."

Agility SM turistit.

Katja ja Umbra.

Agilityn SM-kisojen sunnuntaissa (15.6.) olivat turisteilemassa myös Umbra ihmislaumoineen. Umbra oli oma itsensä, iloinen elohiiri ja riemuisa ikiliikkuja, joka kylläkin suhtautui SM-hulinaan oikein hyvähermoisesti. Kaatosadekaan ei viilentänyt Umppiksen ylitsepursuavaa positiivisuutta.

Uut - nuoriso - riekkuivat innokkaasti keskenään, onneksi tuntuvat olevan hyviä kavereita. :)

Piippanokka ja ei-ihan-niin-piippanokka.

Mammakin intoutui hetkellisesti kakaroiden riekkuihin, joskin joutui tyytymään kolmannen pyörän osaan.

"Pure räpylää!"

Mammakoira ja kuopus.

Agility SM 2008, Varkaus

kuva Minna Rummukainen

Oltiin viime viikonloppu (14.-15.6.) seuraamassa agilityn SM-kisoja Varkaudessa. Lauantaina osallistuttiin Ursan kanssa JATin joukkueeseen ja osaltamme annoimme panoksen joukkuemestaruuden selvittämiseksi. Tehtiin "ihan kiva" nollarata, pienin ohjaajan kömmähdyksin, vaan iloinen voi vain olla, miten hyvin elämämme ensimmäinen SM-startti meni. Jyväskylän Agility Team ry.:n joukkueen yhteinen tulos 5 ja sijoitus 15./43.

Ursa toimi loppupäivän rauhallisen ja maltillisen turistin tavoin.

Sunnuntaina molemmat hurtat (Luna & Ursa) olivat mukana turisteeraamassa, vesikelissä katseltiin upeita, upeita suorituksia... Ehkä meilläkin suuntaa joskus piippanokka kohti yksilöässämmiä.

...jatkuu...

Luna 6v.

Nutukas I-sisarukset (Illusia, Iltarusko, Intomieli, Ilmarinen, Istohippunen & Iirokepponen) täyttävät tänään 6-vuotta.

Omituinen kantaäiti Luna on herkutellut, nauttinut erikoishuomionosoituksista sekä kaivanut uutterasti potentiaalisia pesäkoloja metsälenkillä. Synttärit huipentuivat elämänsä ensimmäisiin jälkitreeneihin, kun mamma pääsi nuuskuttelemaan n.20m pituudelta. Toiminnassa näkyi iän mukanaan tuoma maltti ja keskittymiskyky, sekä selvä potentiaali hommiin.

Mamma on Rakas huppuotus!

Jalostukseen tarjotaan taitava astuja.

NUORRI 13vk

Tänään käytiin tarkistamassa miten pojan-/veljenpoika kasvaa ja jakselee. Varsin riemukkaasti, huomioimme. Sillä on rivistö teräviä hampaita ja innokas asenne oppia kulmakunnan taitavimmaksi häntäheikiksi. Koipia pikkujätkä oli itselleen kasvattanut ja selkeästi olemus oli kolmen viikon takaisesta kaventunut, honkkelikausi uhkaa tulollaan. Korvaelimet tosin lörpöttivät ihan entisenlaisesti, taittuen melkoisen raskaanoloisesti ihan tyvestään - sepä olisi metka nähdä, jos kaveri meinaa temppuilla vielä korvansa pystyyn...

Vaan olihan se jäpikkä taas iloinen ja suloinen ja hassu. Huvittavaahan se on, ajatuskin siitä, miten kertoman mukaan Miki 13vk astuu muikeana isopäistä lelukoiraansa.

Luna-mummun rynnistäessä pihamaalle, Miki paineli edellistapaamisen tottumuksesta penkin alle, vaan kauanpa ei tällä kertaa tarvinnut pikkumiehen miettiä ja jännittää. Lunakin tuntui olevan enemmän kiinnostunut ihmisistä, rapsutuksista, nameista ja laiduntamisesta, kuin pojanpojan hätyyttämisestä.

Vaikka tietysti täytyi tsekata mikäs Miki on poikiaan ja mitä se itsestään luulee.

Mikin reippaudesta reipastuneena näytettiin Ursallekin veljenpoikaansa. Ursa suhtautui siihen yllättävän nätisti ja kiltisti. Mikikin alistui tädilleen melkeinpä jo kuin varmuuden vuoksi. Pihamaalla nähtiin pieniä juoksupyrähdysleikkejäkin, ehkäpä muutaman ajan päästä saadaan seurata Mikin ja Ursa-tädin villiä riekkumista.

Kiitos kärsivällisenä kaukokartturina toimimisesta, juorutuokiosta, kahvista ja pentuhuuma-annoksesta. Tytöt sanovat: "Kiitos ja anteeksi!" ja muistelevat vesi kielellä kaikkia herkkuaarteita, joita löysivät Mikin nurkista. Nähdään taas!

Umbratiiviste.

Koska Umbran ihminen väkertää neitokaisen kuulumisia muutenkin julkisesti blogiinsa, niin vähempi tulee itse avattua siitä, mitä Umbra puuhastelee ja miten mm. kiintoisat agitreenit etenee, vaan nyt halukkaille Umbratiivistettä.

Tällä hetkellä Uu treenailee agilitya keskimäärin pari kertaa viikossa. Sille ovat tuttuja jo kaikki agiesteet, se on oppinut ymmärtämään suurinpiirtein sen, mitä kullakin esteellä tulee tehdä sekä tietää jo vähän mitä on irtoaminen ja mitä perusohjauskuviot tarkoittavat, mm. valssi, välistäveto ja takaaleikkaus. Hihnasta on päästy jo treenikentällä eroon, Umbra haluaa tehdä töitä ja himoita pallopalkkaa, eikä vain hengailla treenikavereiden kanssa. Kontaktit opetetaan pysähtymällä targetin avulla. Pujottelua treenaavat lyhyemmillä kepeillä, jotta motivaatio säilyy ja Umbraa pääsee palkkaamaan tiheämmin. Neiti on ilmeisen reipas ja innokas, pätevän kuuloinen treenikaveri.

Toko-puolella Umbra jatkaa edelleen peruskuvioiden harjoittelua tai pikemminkin niiden hiomista, sivulletuloa, seuraamista, paikallaoloa ja iloisia maahamenoa. Se on kehittynyt valtavasti ja kehittyy kokoajan lisää. Uudehkona asiana sen kanssa treenataan naksuttimen kanssa noutoa, tällä hetkellä lähinnä sitä, että Umbra oppii pitämään noutokapulaa kivana esineenä, jota on hauska pitää suussa.

Umbra oppii ja etenee hurjaa vauhtia, sen kehittymistä on hauska seurata. Siinähän tuntuu olevan potentiaalia vaikka mihin. :) Kiitokset taas, kun jaksatte puuhata näiden Omituisten öttömöttiäisten kanssa.

Bikinikausi.

Kuukauden vaihtuessa saavutti taas kevätkesäinen kuvapläjäys Okrasta. Ainolanpuistolenkkeilyn tuloksena oli kameraan tarttunut seikkailukuvia.

Tällä hetkellä neiti Oo taitaa kirmailla Taivalkosken lenkkimaisemissa, metsissä ja purojen varsilla, rinteitä ylösalas laukkoen. Todistavat kenties seutujen puiden lehtiin puhkeamisen. Ihmisensä puuhastelee kalahallilla, jolla välillä Okra tekee posiitivista pr-työtä kaikkien koirien puolesta, ettei jokainen korvaeläin sentään ole paikkoja tuhoava piraijaotus, vaan osa osaa jopa käyttäytyä. Joskin siihen vedettiin raja, että yksin koiraa ei saa sisälle jättää, joten Okra oleskelee lyhyitä yksinolohetkiään pihalla juoksulangassa, totutellen siihen, mitä on olla "pihan perälle hylätty, yksinäisyyttään räksyttävä koppikoira". :)

Kesä tulee!

Kesäkuun kalenterityttö.

Umbra on Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran vuoden 2008 kalenterin kesäkuutyttö.