keskiviikkona, elokuuta 17, 2011

Hyvä Noita.

Sain ja hain Noidan aamutuimaan Annalta ja Antilta, luvassa oli laatuaikaa sinisen sijoitustyttösen kanssa. Suuntasimme ihan kaksisteen nokkamme kohti Mikkelin missikisoja. Suomenlapinkoirille oli tullut tuomarimuutos, alkuperäisen suunnitelman mukainen Jari Fors oli vaihtunut Arvi Ellméniksi.

Noita toimi nätisti ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään, liikkui, seisoi ja esiintyi kanssani varsin mukavasti (joskin oliko suurempi voima minun palvottavan ihastuttavalla olemuksellani vaiko taskussa piilevillä lihapullilla...). Suuremmilta kömmähdyksiltä vältyttiin. Mitä nyt meinasi plikka vähän napsia polvitaivettani innostuksissaan, kun kiersimme tuomarin kehoituksesta jo kolmatta kertaa kehää ympäri. Noita antoi tuomarin kopeloida itseään, mitata ja tsekata hampaat. Noita on superkiltti eläin.

OMITUINEN KÄLLERÖINEN ER41310/09
Mikkeli 13.8.2011, Arvi Ellmén

Keskikokoinen, mittasuhteiltaan hieman pitkä. Oikeapiirteinen pää. Hyvä ylälinja, hyvä selkä. Taka-asentoinen häntä, joka ei nouse selälle liikkeessäkään. Vahva luusto, takaraajat ulkokierteiset. Turkki ei parhaimmillaan. Kapea eturinta. Luonne rauhallinen.

AVO H

Kehäkierros onnistui varsin kunnioitettavasti siihen nähden, että oma rutiini näyttelyissä toimimisesta puuttuu lähes kokonaan. Onneksi paikalla oli ystävällistä porukkaa, joka valaisi näyttelykiemuroista ulapalla olevaa ihmislasta.

Virallisten osuuksien jälkeen Noita pääsi poseeraamaan kolmen muun paimensukuisen kanssa kuvaan (tulee kuulemma Reviiriin...) sekä rellestämään muiden koirien kanssa. Noidalle oli tarjolla leikkikaveria joka sormelle ja Noitahan kelpuutti jokaisen. Ei ole sellaista, jonka kanssa ei voisi vähän nujuuttaa. Juteltiin pitkään kehien jälkeen Tiinan sekä suloistakin suloisemman seitsemän kuisen pikku Meten (Taivaannastan Ilonmiete) kanssa. Sama pikkuinen lörppäkorva oli nähtävillä keväällä poropaimennusviikonloppuna jussipaidassaan. Ärsyttävän suloinen pikkuotus vieläkin. Noita ja Mette tulivat hyvin juttuun, istua ihmettelivät näyttelyhulinaa, bongailivat potentiaalisia leikkikavereita, ihastuttivat kanssaihmisiä sekä pitkästyivät hihnojen pitelijöidensä venähtäneeseen lörpöttelytuokioon. Kiitos Tiina siitä! :)

Kuvat Minna Rummukainen - Kiitos!!

1 kommentti:

Anna kirjoitti...

Hui sentään, mikä turjake! :)