Näyttelydebyytti.

Okra kävi lauantaina 24.5. debytoimassa virallisessa näyttelyssä. Tuomarina Hannu Talvi, joka reilua puolta vuotta aiemmin, marraskuussa 2007, hylkäsi Ursan vääränrotuisen näköisenä: "Ei muistuta suomenlapinkoiraa." ja antoi Lunalle tyydyttävän, kehuen tosin mamman liikkeitä päivän parhaiksi. Okra teki kuitenkin emoaan ja siskopuoltaan parempaa menestystä hakien Talvelta sinisen Hyvän.

OMITUINEN OKRA FIN29048/07
Oulainen 24.5.2008, Hannu Talvi

Mustan punertava riistanväri, vielä kovin löysästi rakentunut, keskikokoinen, hyvä pään muoto, runko voisi olla hieman täyteläisempi. Siro raajaluusto, seisoo takaraajat rungon alla. Varsin hyvä turkki ja häntä. Rauhallinen luonne. Sipsuttelevat liikkeet.

JUN H

Talven näkökulmasta Okrassa on kuin kaksi koiraa, etupää on tosi hyvä ja kaunis, mutta takana jalat olivat rungon alla, mikä vaikuttaa takaliikkeisiin. Väreissä domino ei tuomarille kelvannut, joten ylös kirjattiin epämääräisen kuuloinen mustan punertava riistanväri...

Pitkän odottelu ja auringossa istuskelu näkyi Okrassa ja esiintymisessään, kärsivällisyys ei meinannut millään venyä maltilliseen liikkumiseen. Iloista pientä poukkoilua, josta opittuna, ettei paikalle kannata tulla liian aikaisin.

Kehän laidalta Okraa kannusti Ravja-paappa...

...jonka kanssa kävivät vielä näyttelyhulinan päätteeksi yhteislenkillä ihmisineen.

Toipilas.

Siennan vuoro olla toipilaana. Sienna ei ollut suostunut syömään mitään, oksenteli vain, onneksi oli sentään juonut. Parin päivän tarkkailun jälkeen edessä kuitenkin lääkärikäynti. Suolistosta ei löytynyt vierasesineitä röntgenessä ja nielukin näytti olevan puhdas, diagnoosiksi tuli akuutti suolistotulehdus, jonka eläinlääkäri epäili olevan viruksen aiheuttama.

Tällä hetkellä mennään riisin keitinliemellä ja kohtapuoliin ehkä riisillä, jos liemet eivät tule ylös. Paranemisia Siennalle!

"Jotain positiivista sentään: Sienna sai älyttömän siistin laastarin käpäläänsä muistoksi verikokeesta. :)"

Järjestystä yhteisoloon.

Sienna on käynyt kouluttautumassa, ensimmäinen kerta piti sisällään lähinnä juttelua toiveista, tavoitteista ja koirasta yleensä. Tarkkasilmäinen kouluttaja analysoi Siennan koiraksi, joka ei juuri tykkää, että siihen kosketaan, sillä ei ole juurikaan miellyttämisenhalua ja sille ei ihmisen kanssa toimiminen itsessään toimi palkkiona. Sienna on itseriittoinen ja itsetietoinen nuori koiran alku, jonka kanssa yhteistyössä toimimiseksi saa tehdä töitä. Tällähetkellä tavoitteena lähinnä löytää keino Siennan hallittavuuden lisäämiseksi.

Haasteellista tulee olemaan sen motivointikeinon löytäminen, jolla Siennan saa tekemään ihmisen kanssa töitä. Tällä hetkellä Sienna kulkee melkolailla nenänsä perässä, kiinnostuen niin muista koirista, jäniksistä ja fasaaneista. Sienna tottelee kyllä, mutta hieman liikaa omin ehdoin. Kenties verijäljestä tai toisten koirien etsimisestä löytyisi yhdessätoimimisen mielekkyys...?

Siennasta löytyy kaksi puolta, toisaalta se on itseriittoinen nuuskuttelija, toisaalta taas jaloissa kiehnäävä ja rapsutuksista nauttiva pikkukoira, joka aamuhetkinä kiipeää sänkyyn herättelemään iloista päivää.

Viiden viikon päästä koulutuskysymykset pohdituttaa lisää, kun Sienna käy ihmisensä kera uudelleen omakouluttajansa puheilla katsellen mihin on edetty.

Tallinan reissailu on lopussa ja Sienna on muuttanut Suomeen pysyvästi - ainakin toistaiseksi. Tietää lähinnä sitä, että tätäkin plikkaa on mahdollista tavata totuttua useammin. Todennäköisesti vielä kesän aikana tulee menoa pääkaupunkiseudulle, toivottavasti aikataulussa on rako nähdä Siennaakin.

Agia, tokoa ja puutarhatöitä.

Viime viikon lopulla sain harrastuskuulumisia, kun Maavärit ovat oikein urakalla intoutuneet kokeilemaan. Okra oli käynyt agilitykentällä haistelemassa toisten koirien hajuja, tuulia ja agiesteitä. Ohiajaessa olivat käyneet kokeilemassa KemKo:n (Kemin Koiraharrastajat ry.) kentällä matalia hyppyjä, puomia ja putkea.

Saapi nähdä minne harrastuspuolen into suuntautuu, toistaiseksi ainakin nenänkäyttö ja verijälkien haistelu on mielipuuhaa kuin myös tokoilu, jos palkinnot ovat sen mukaiset. Puutarhakoirana Oo on kuitenkin aivan omiaan, ahkera ja touhukas apulainen, kantamassa multaa, kärräämässä kottikärryjä ja varsinkin kaivamassa kukkapenkkejä, kun eräs puska piti siirtää pihalla toiseen paikkaan, oli Okra hyvinkin innokkaasti ollut auttamassa maankaivuutöissä.

Myös Terra on käynyt kokeilemassa agiesteitä ilmeisen reippaasti, kenties jossain vaiheessa löytyy myös sopiva ja omanoloinen treeniryhmä, johon ujuttautua. Tosin Toko on kuitenkin tällähetkellä se ykköslaji, jonka parissa on kiva tehdä yhdessä.

BH Nutukas Ursula

Erittäin iloisena esittelen vastaleivotun lämpimän näpsäkän otuksen,
BH NUTUKAS URSULA

Suoriuduttiin Jyväskylässä tänään 15.5. käyttäytymiskokeesta aikalailla erinomaisin osa-aluein, vapaana seuraamisesta erittäin hyvä (pitkät seuraamiset väljähtyivät hiukan loppua kohden). Joukkoon mahtuu kuitenkin myös floppiliike - tottakai - liikkeestä istuminen, jossa Ursa lässähti maahan, josta saimme maininnan puutteellinen. Ursa sai kiitosta nätistä tottelemisesta ja teknisesti oikeista suorituksista, hienosta kontaktista ja oikeasta seuraamispaikasta, suorittaa rauhallisesti ja kauniisti. Kaupunkiosuus meni loistavasti, arjen tilanteissa toimiminen ei tuolle kyllä tuota onkkelmia, oikeastaan ei mitään kummoisempaa mainittavaa, Ursa oli ihan cool kaikissa tilanteissa.

Kiitokset erityisesti kasvattajalle hienosta koirasta - jälleen kerran! Ursa toimii - paljon liikkuvia osia.

Poijjaan jässikkä.

NUORRI 10vk

Tänään käytiin Laukaassa katsastamassa somasomaa pikkujätkää, Lunan ainoan pojan poikaa Mikiä, joka on saanut syntymäkodissaan Vihdissä viralliseksi nimekseen Nuorri (Nutukas Ukri x Nutukas Nippanappa). Valloittava kokoparkki uros, jonka näin viimeksi aavistuksen vajaa seitsemän viikkoisena kasvattjansa kotipihalla.

Onneksi olemuksessa oli vielä pentupalleroa, vaikka selkeästi koivet tekevät kasvuaan. Jykevät tassut verhoutuneena vitivalkoisiin sukkiin pinkoivat pitkin viheriötä, välillä toisiinsa kompastellen, jotka kompastukset Miki ovelasti kääräisi showmiehen paperiin, naamioiden ne lennokkaiksi kuperkeikoiksi.

Miki on pentumaisen avoin, leikkisä ja hurmaava pusupoika, joka käytti teräviä naskali"käsiään" reippaasti maailman tutkiskeluun. Pentupentu, jonka vihreänharmaankellertävien silmien ja pehmoisen pentumasun suloisessa otteessa voi vain laskeutua pennun tasolle ja kieppua huumassa pihanurmella.

Pikkujätkä sai ottaa kontaktia mummuunsa, Lunaan, joka tiettävästi tapasi tänään ensimmäisen lapsenlapsensa. Ihan ensimmäisesti selkeä osoitus siitä, kuka on aikuinen ja kuka kakara, jonka jälkeen kakara sai omaan tahtiinsa rohkaistua tekemään tuttavuutta, ensin paikaltaan tarkkaillen, liikkeelle lähtien ja rinkiä vähitellen pienentäen, pentusyöksyjä, leikkiinkutsuja ja vihdoin rohkaistus ottaa kiinni siitä, mikä on kauimpana mustasta nenästä - HÄNTÄ! Selällään sätkimistä, karvojen jahtaamista, täysillä hetkeen imeytymistä.

Samaa ikäluokkaa Mikin kanssa edustaa perheen toinen riiviöpoika, pikkuisäntä Eero - purulelu. Näiden kahden nappulan kanssa saa revetä moneen suuntaan yhtäaikaa. Kunnioitettavaa moniulotteisuutta Mikin ihmislaumalta...

Toko-Terra.

Terra ja ihmisensä aktivoituivat osallistumaan Liehkujen tokopäivään Järvenpäässä 10.5. Tuntuvat tosissaan hurahtaneen tottelemiseen, jota ei voi kylläkään pitää kuin vain ja ainoastaan positiivisena asiana. :)

Ulkokentällä treenailivat enemmälti yksityisopetusperiaatteella, jokainen toi mieltä askarruttavan harjoiteltavansa oman kokemuksensa ja kenties kompastuskiviensä kautta. Saivat mitä ilmeisimmin oiken hyvää ja tervetullutta oikaisua mm. kauko-ohjauksen oikeaan suoritustapaan.

Kuuma päivä, pitkä matka ja uusi tilanne teki tehtävänsä, uuvuttaen Terran kömpimään kotiin päästessä sängyn alle. Tiistaina 13.5. alkaa möllitoko, johon ulkokenttätreeni oli hyvää totutusta, varsinkin kun ovat koko pitkän talven ja kevään treenanneet sisällä.

Kuva Maija Vinnikka

Kiitos, että jaksatte olla aktiivisia!

Koulunpenkille.

Sienna pääsee koulun penkille, edessä viiden viikon tehokuuri, Suomen eläinkoulutuskeskuksen kurssi yksityisopetusta, joka alkaa 8.5. Kiinnostuksella seuraan millaista neuvoa ja järjestystä sieltä on luvassa.

"Hauskaa vappua!"

OKRA 1v.

Edessä on liki historiallinen päivä, kun Oulaisten näyttelyssä 24.5. Maavärien paappa Ravja (Pukranvaara Ravja) arvostellaan virallisesti hyvin todennäköisesti viimeistä kertaa ja Okra starttaa virallisissa kilpailuluokissa historian ensimmäisenä Omituisena. Ihmisensä juonivat ja pamauttivat ilmoille innostuksensa, kavattajana toki olen mielnkiinnolla mukana Okran avauksessa, vaikka todennäköisesti en paikan päälle fyysisesti pääsekään.

Okra viilsi anturansa lasinsiruun ja pomppi vapun iloisen punaisessa sukassa, onneksi säästyen lähinnä säikähdyksellä, selviytyen parantumiseen kotikonstein.
"Ulos kun mennään, niin häätyy pukea oikea side, muovipussi ja vielä töppönen koipeen. Aluksi Okra ei tykännyt viritelmästä ollenkaan, mutta nyt se ei enää huomaakaan, että joku töppönen on jalassa, vaan kirmailee ulkona niin kuin ei mitään! :)"
Edellinen todistaa taas Okran valloittavaa positiivista elämänasennetta. ;)

Kompakti sykkyrä.

UMBRA 1v.

Myöskin Umbra sai synttärin kunniaksi poseerata valkovuokkojen seassa, niitä kun näyttää paljolti pääkaupunkiseudulla olevan. Umbbis-Ubi sai lahjaksi uuden ja "sopivankokoisen" pedin, tähän asti se on ängennyt kroppaansa cavalier-kokoiseen petiin, pieneksi ja kompaktiksi sykkyräksi, sellaiseksi sykkyräksi, josta vain häntä ja piippana kuono on jäänyt ulkopuolelle.

Onnittelut vuoden ikään päässeiden Maaväri-tyttöjen kasvattajalle!

Koska "korttia" ei pystynyt kokonsa puolesta skannaamaan ja valokuvaamalla siitä hävisi kaikki värit, huolimatta muokkaamisesta, päädyin kuvan latistamiseen mustavalkoiseksi, joka kuitenkin kertonee kauniin ajatuksen Umbran ja ihmistensä suunnilta.

Valkovuokkoja.

TERRA 1v.

Terra juhlisti yksivuotis-synttäreitään 30.4.2008 herkkuaamiaisella sekä nautiskelevalla metsä- ja merenrantatutkiskelulla, matalan veden mahdollistamia mätiä kaisloja jälkkäriksi makustellen ja muhkeiden valkovuokkomättäiden rinnalla poseeraten. Steriloinnin jälkimainingeissa podetaan lähes luisevaa vinttikoiramaisuutta ja totaalia karvattomuutta, ajeltua mahaa ja uutteralla harjaamisella aikaansaatua väliaikaista pohjavillattomuutta. Irronneesta karvasta uhkaa emäntä huovuttaa takalistonlämmittimet.

"Nokinenän" reviiri laajenee uhkaavasti kohti Nuuksion vaihtelevia maisemia, kohti erämaisia metsiä, soita ja lampareita, retkeilyyn tärkeänä osana kuuluvalla tauolla yhteinen herkkuhetki nuotiotulilla kera oman ihmisen. Kesällä edessä voi hyvinkin olla pätkittäinen 'Reitti 2000' kiertäminen, yhteensä yli 100km vaihtelevaa maastoa levottomille sieluille, kenties jopa telttayöpyminen. Samainen onnellisen oloinen pikkukoira voi piankin saada kokemuksen myös kumiveneilystä, ensimmäinen kohtaaminen merielementtiin suuntautuu todennäköisesti tuttuun Rajasaareen, mikäli kanssakoiraihmiset suhtautuvat siihen suopeasti.

Terran oma ihminen kerkesi käyttää Terraa jo 1v rokotuksissakin, samalla punnituksissa painoa saatiin hoikalle eläimelle 14kg, steriloinnin jälkeinen antibioottikuuri on aiheuttanut Terralle "alapääkutinaa", johonka ohjeeksi C-vitamiinia, molkosania ja happamia marjoja sekä säännöllistä puhdistamista. Ahtaassa eläinlääkärin odotushuoneessa Terra todisti jälleen rentoutumiskykyään, makaillen levollisesti, stressaantumatta muista koirista ja niiden välisistä ristiriitatilanteista. Vahvahermoisuus on tärkein ominaisuus koirassa, sellaisen koiran kanssa on helppo olla ja elää - huolimatta pienestä korvattomuudesta, viiveellä tottelemisesta, murkkuiästä, josta ihmisensä luuli selvineensä kokonaan.

"Kiitokset ihanasta koirasta."