Pohjasen radat olivat huippuhauskoja. Kerrankin ratoja, jotka ovat suoritettavia ja juostavia, ei liian teknisiä, mutta sellaisia, että saa oikein miettiä miten eri kohdat ratkaisee ohjauksellisesti. Loppujen lopuksi on suhteellisen harvoin ratoja, joilla oikeasti näkee monenlaisia ohjauksia, pääosin kaikki kisaajat menevät samalla kaavalla.
Ekaradalla (A-kisa) nynnyilin vähän turhaan, tarjolla oli looginen mahdollisuus layeroida puomi keinulle, mutta jotenkin en sitten uskaltanut luottaa siihen, että suoriuduttaisi Ursan kanssa siitä puhtaasti. Päädyin juoksemaan pidempää kautta. Suorituksemme ei kosahtanut siihen eli virheettömästi nollalla päästiin maaliin, mutta epäsujuvuutta tästä nynnyilystä seurasi. Liukastuin ja horjahdin puomia kiertäessäni ja Ursa kerkesi putkesta ulos, ennen kuin itse olin paikalla. Vähän pitkä kaarros keinulle, mutta tulostaululla oli nolla yhtäkaikki. A-kisassa palkittiin myös juhlakisojen kunniaksi paras JATtilainen. Palkinnot jaettiin ristiin 3.luokan kaikkien kokoluokkien koirakoiden kesken, siten, että vain yksi palkittiin. Palkinto tuli meille. :) Aikas hauska juttu! Saadaan tuhlata 20€ Mustissa ja Mirrissä.
Toiselle radalle (B-kisa, hyppyrata) mennessä päätin, että nyt ei nynnyillä. Rata olikin osaltamme todella sujuva ja napakka. Viimeiseen putkeen mennessä olisin voinut jarruttaa paremmin, jotta Ursa ei olisi ampunut niin pitkälle putkesta, mutta kaikkiaan olen tähän rataan ja nollasuoritukseen tosi tyytyväinen.
Sunnuntaina Wütrichin radoilla sama rohkean ohjauksen tyyli ja ajatus jatkui. Ekaradan (C-kisa) alun olin suunnitellut ohjaavani etäältä vain liikettä ja rintamasuuntaa hyväksikäyttäen. Mietin, ettei ole mitään menetettävää kokeilla jotain uutta ja hauskaa. Kävin merkkaamass Ursalle toisen hypyn takaa minne sen tulisi tulla ja tässä vaiheessa Ursa varasti lähdön. Harmi juttu, jouduin soveltamaan pikaratkaisuvalssilla oikeaan putken päähän. Hyvinhän tuokin toimi, mutta harmi, ettei pystynyt kokeilla ei-niin-tyypillistä-ja-meidän-näköistä-lähtöä. Rata oli parissa muussakin kohtaa täpärällä. Ennen keppejä oli hyppy, jolle olin suunnitellut ohjauksen siten, että Ursa hyppää oikean puoleisen siivekkeen kiertäen. Videolla kuitenkin näkyy, miten vaihdan vastakkaisen käden ohjaukseen liian aikaisin ja Ursa kääntyykin vasemmalle. Ylimääräistä matkaa saatiin tähän, mutta pääasia, että pelastin homman vielä kepeille oikein. Seuraava täpärä tilanne oli viimeisessä putkelle viennissä, kun Ursa lukikin edessä olevaa hyppyä. Kiljaisin Ursan oikealle kurssille, taas tuli ylimääräistä matkaa, mutta edelleen teimme nollaa. Nollasuoritus kosahti putken jälkeisen 17-riman tiputukseen. Kaikista lisäkaarroksista huolimatta etenemisnoopeutemme oli 3,89m/s, joten ihan hyvää vauhtia mentiin. Tyytyväinen olen siihen, että yhteistyömme on Ursan kanssa niin hyvää, että pystyn pelastamaan täpäriä tilanteita eikä pasmat mene heti sekaisin, jos jotain odottamatonta ja suunnittelematonta tapahtuu. Hienoa!
Viikonlopun viimeinen rata (D-kisa) oli myöskin tosi hyvä ja napakka. Harmi vain, että tuli loikitettua Ursa keppien jälkeisestä hypystä väärään suuntaan, HYL. Ennakoin valssia vähän turhan ajoissa, voimakas työntö hypyn taakse jäi vajaaksi, oikea jalka ei työntänyt käden kanssa hypyn taakse, vasen jalka valmistautui valssiin, siirtyi taaksepäin ja Ursa hyppäsi edestäni hypyn väärään suuntaan. Kellotin videolta suoritusaikaa ja laskin etenemisnopeutta. Agilityradalla varsin mainio etenemisnopeus meille 4,00m/s. Ei paha ollenkaan.
A-kisa, 0/-2,58, sij.9./39 (nopeus 3,60m/s) - 3.lk paras jattilainen
B-kisa, HR, 0/-8,65, sij.5./38 (nopeus 4,28m/s)
C-kisa, 5/-4,24, sij.11./31 (nopeus 3,86m/s)
D-kisa, HYL (videolta laskettu aika 41,98s, -6,02s (nopeus 4,00m/s))
Lauantain nollia ei ole videolla, mutta sunnuntain suoritukset on tallennettuna. Kiitos Iida kameran takana olemisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti