Käytiin viime viikoloppuna visiitillä Katjan ja Umbran tykönä Savonlinnassa, saatiin tuta avoimista ja puheliaista savolaisista. Kaupassa ja lenkillä kanssakulkijat vaihtoivat sanoja toisilleen, ventovieraille, kun kotopuolessa on tottunut tuppisuihin. Sain kokea pienoisen kulttuurisokin, enkä kuitenkaan vaihtanut maisemaa kuin runsaan 200km matkalta.
OLAVINLINNA
Savonlinnareissulla piti tottakai käydä turisteilemassa paikallisessa keskiaikaisessa 1400-luvulla rakennetussa kivilinnassa, Olavinlinnassa. Kiehtovimmat palat löytyvät linnasta liikkuvista tarinoista. Vetten ympäröimään linnaan kerrotaan johtavan vedenalaisia salakäytäviä, sen ympärillä kerrotaan asustavan kuolemaa ennustava mustan virran vetehinen ja sen muureihin kerrotaan haudatun petturuudesta syytetty nuori linnanneito, jonka hautapaikalle kasvoi kaunis ja sitkeä pihlaja.
Olavinlinna oli jostain syystä suljettu yleisöltä, joten saimme tyytyä kaukaisempaan ihailuun sekä turistiposeerauksien kuvaamiseen. Tietääpä, että on jokin syy palata maisemiin vielä joku päivä. Itselle on jäänyt Itä- ja Kaakkois-Suomi pitkälti kokematta, joten siltä osin oli varsin kiintoisaa päästä käymään Savon sydämessä.
Umbra (Omit. Umbra), Ursa (Nut. Ursula),
Luna (Nut. Illusia) ja Hippa (Omit. Metsähippa)
SULOSAARI
Savonlinnakierros vei seuraavaksi Sulosaareen. Saarta valloittivat myös liuta iloisen savolaia sauvakävelelijöitä, sekä muita kulkijoita, jotka nauttivat kauniista keväisestä lauantaiaamupäivästä.
Sulosaaren kaljumahainen viipottaja herätti ihmetystä ja kummastusta.
Lajintunnistus vei loppupäätelmään, että otus lienee kuitenkin paikallista väestöä, ei aivan alkuperäistä, eikä ihan pysyvää, mutta muuten kyllä varsin maisemaan sopivaa.
Niille, jotka ovat miettineet, miltä Umbra näyttäisi pystyillä korvilla...
EVÄSRETKELLÄ
Tarkoituksena oli kiertää Soininmäen luontopolku, mutta maastossa ja poluilla oli vielä sen verran lunta, että alkuperäinen suunnitelma kulkeutui ratsastusreiteille ja kevään mutaisille metsäteille. Retken kohokohta oli tietysti eväiden syöminen, tyypit kipusivat suurelle kivelle nauttimaan matkaan pakatuista herkuista ja häikäisevästä kevätauringosta.
Reissulla vähiten näkyvillä, joskin muuten mukana, oli Luna-mamma, jolla on meneillään ankara kolopesintävaihe, niin ankara, että toisinaan mammalla taisi eväsretken herkkupalajaotkin kokematta, kun emoa kiinnosti enemmän kiihkeä kaivaminen kiven alla. Tietäähän sen, miltä näytetään sen jälkeen, kun on pelmuttu hiekkakuopissa.
KOTOYMPYRÄT
Katjan ja Umbran kotoympyröissä laitettiin ruokaa, syötiin hyvin, leputettiin, siivottiin, rupateltiin ja käytiin lähimaastoissa kulkemassa. Viikonloppu oli huikean aurinkoinen ja keväinen, reissailu ja kokeminen hauskaa.
Hipalla oli hauskaa, kun joku oli sen kanssa samalla omituisella aaltopituudella. Ihan huippua, kun Umbra jaksoi olla Hipan kanssa tosissaan keppitaistoissa.
Mamma oli koko viikonlopun vihjailevasti käpertyneenä cavalierkokoiseen koiranpetiin. Meni perille mitä mamma haluaa synttärilahjaksi....
Kiitos Katja ja Umbra, että saatiin visiteerata teillä!
1 kommentti:
Kiitos teille! Tosi kivoja kuvia oot taas saanut, tuo Umbra pellolla on tosi hieno kuin myös Luna ja Ursa linnalla, se, jossa Ursa istuu etualalla ja Luna seisoo takana. Katsotaan, jos me päästäisiin vaikka vastavuoroisesti käymään teillä kesän aikana. :)
Lähetä kommentti