Agilityn SM-17!

18.-20.6.2010

Tämän vuoden 2010 agilityn SM-kisat järjestettiin Vantaalla, Tikkurilan Urheilupuistossa. Lauantaina 19.6. ratkottiin joukkuemestaruudet ja sunnuntaina 20.6. yksilömestaruudet.

JOUKKUE SUOMENMESTARUUDET

Lauantai oli ainakin JATin maxijoukkueen osalta fiasko. Jokainen joukkueen neljästä koirakosta (slapko Ursa & Susanna Kangasvuo, lyhcol Vekku & Anne Alho, pitcol Sisu & Anni Ahonen, borcol Tazma & Minna Räsänen) tekivät tasaiset tulokset, HYL... Eija Berglund oli suunnitellut kiemuraisen radan, jossa melkein jokainen hyppy suoritettiin takaa. Meidän osalta kosahti okserin jälkeisellä hypyllä. Tein virhearvion jo rataantutustumisvaiheessa, ajattelin, etten saisi okserilla vedättää Ursaa, olla liian edellä, mutten huomioinut pitkää vientiä seuraavalle hypylle. En millään kerinnyt viemään Ursaa takaahypylle, vaan se hyppäsi hypyn loogisesti väärään suuntaan.

Tästä uramme ensimmäisestä SM-tason hyllystä ei nousu ole kuin ylöspäin.



YKSILÖ SUOMENMESTARUUDET

Sunnuntain yksilökisan tavoitteena oli tehdä karsintaradalla ratavirheetön suoritus, aikavirheestä välittämättä, toivoa josko sillä olisi mahdollisuus päästä toiselle radalle. Radan tuomaroi Salme Mujunen, joka oli saanut aikaan hyvin erilaisen ja erilaisuudessaan kohtalaisen vaikean radan, joka ei meiltäkään sujunut ihan virheittä. 15-hypyn jälkeen Ursa luki väärää putkea ja se aika mikä meni Ursan linjan oikaisemiseen oli pois siitä, että kerkeäisin seuraavaan ohjauskohtaan. Radan loppuosa oli pelkkää tilanteiden pelastamista, mutta jokatapauksessa se riitti tavoitteeseeni, ratavirheiltä vältyttiin, ylimääräistä aikaa kului 5,11s ja toive päästä 50 parhaan joukkoon ja finaaliradalle täyttyi kirkkaasti. Välitön sijoituksemme ratasuorituksen jälkeen oli 10. ja kaikkien 162 maxikoirakon suoriuduttua karsintaradasta sijoituksemme oli 20.


Finaalirata muistutti jo enemmän normaalia 3-luokan rataa, se ei sisältänyt ylimääräisiä pyörityksiä tai suurempia ansapaikkojakaan (tuomari Sisko Pulkkinen). Suorituksemme alkoi silti harmittavasti kiellolla, Ursa varasti lähdössä ja ohitti ensimmäisen esteen, heti pohjille viisi virhepistettä ja ylimääräistä aikaa. Pääosin finaaliradalta kerättiin kuitenkin hyväfiiliksistä virheetöntä menoa. Tuloksena tältä radalta 7,13 (sähköinen kello näytti ihanneajan alitusta 40,03, mutta kiellon takia otettiin käsiaika 43,13).

Hyppy- ja agilityradan yhteistulos 12,24 riitti tänä vuonna tiukassa maxikoirien SM-taistossa sijoitukselle 17./162!! :D Kaikesta huolimatta olen tähän sijoitukseemme erittäin tyytyväinen, onnellinen tuosta possunokkaeläimestä, joka suoriutui arvokisojen paineessa kuuliaisesti noin hienoon sijoitukseen.

Koska jossittelulta ei voi välttyä, niin ilman finaaliradan kieltoa olisimme olleet 10 parhaan joukossa (ja ilman finaaliradan kieltoa ja karsintaradan loppukökköilyä meillä olisi ollut mahdollisuudet jopa pronssille...).

Isot kiitos kaikille onnitteluista. Allaoleva avasi itselleni aivan uudenlaisen näkökulman suoriutumiseemme. Kiitos siitä asianosaiselle. :D

"Ihan mielettömästi onnea Susanna&Ursa, te ootte niin loistava pari. Ja ihan huikea saavutus maxeissa teidän sijoitus!!

Juu mä katoin kanssa tuolta linkistä teidän radan ja olin ihan "järkyttynyt" Ursan varastamisesta....tai siis en niinkään siitä varastamisesta sinänsä vaan siitä että sinä se vaan kokoot ittes ja teet sen jälkeen täydellisen radan!! Kyllä ois mun pasmat seonnu siihen."

Ursa SM-17 - huisia! :D

Yksilökisan finaaliradat voi katsoa osoitteessa:
http://www.royalcanin.fi/agilityn-sm-19-206-vantaa
Ursan lähtö maxien finaaliradalla numerolla 30

Kisayleisöä.

Vantaalla vietetyn agilityn SM-kisaviikonlopun 18.-20.6. oheistoimintaa tuottivat siskoni ja siskon lapset, jotka kävivät lauantaina katsomassa joukkuekilpailua. Kisoja oli kumpanakin kisapäivänä seuraamassa myös Sirene, jonka kanssa ajettiin lauantaina kisapäivän päätteeksi Itäkeskukseen ja käytiin yhteislenkillä kera Pihkan (Omituinen Pihkakinttu) ja Ursan. Lisäksi bunkattiin kolme yötä Katjan ja Jyrin tykönä Leppäkorvessa, joten pääsin näkemään Umbraakin (Omituinen Umbra) taas (vaikka koko viikonloppu menikin aika tehokkasti kisapaikalla, eikä kunnon yhteislenkillekään päästy - harmi kyllä), Katja kävi sunnuntaina seuraamassa yksilöfinaalia, joten kisayleisöä oli sopivasti saapusalla joka päivä.

Ursa on "iän myötä" selvästi pehmentynyt, tullut avoimemmaksi. Nytkin se antautui lasten rapsutettavaksi ja halattavaksi, makasi neljän ihmisen muodostaman piirin keskellä tyytyväisesti selällään nauttien rapsutuksista.


Ursa ja Vessu 8kk.
Maxien joukkuefinaalin jälkeen hypättiin Sirenen kanssa autoihin, ajettiin peräkanaa Itäksekukseen vapauttamaan yksikseen päivää viettänyt niiiin iloinen pieni (ja karvainen) koira. Ursa ja Pihka tulevat aivan älyttömän hienosti juttuun. Tuntuma oli ihan samanlainen kuin helmikuun lopussa (blogitekstin Hurrijan Omituisia. viimeinen kappale), kun Pihka ja Sirene olivat visiitillä Jyväskylässä. Ursalla ja Pihkalla synkkaa yhteen, Ursa ei koe tarpeelliseksi koputella poliisin virkanappia iisisti elämään suhtautuvan Pihkan kanssa.

Kierrettiin merenlahtea koirien kanssa, tyypit kulkivat aika paljon vapaana, joskin muiden liikkujien takia jouduttiin aina aika ajoin kutsumaan tytöt hihnaan. Ursa ja Pihka kahlailivat ruovikossa, juoksivat vähän rannalla ja Pihka iloitteli rannasta löytämänsä kengän pohjallisen kanssa. Kahlailun ja kesäsateen yhteistuloksena kaksi märkää koiraa...

Vuosikkaat Karhupennut.

Tarina alkoi vuosi sitten ja kuluneen aikana tästä on kasvanut neljä tarinaa, raivostuttavan hurmaavaa ikiomaa Omituista tarinaa.


Onnea Karhupennuille, Noita, Hippa, Rohto ja Pihka, sekä ihmisilleen mallikkaasti sujuneesta ensimmäisestä yhteisestä vuodesta!

Erityisonnitukset reippaalle, sinnikkäälle, erityislaatuiselle ja rakkaalle Hali-Hipalle!
...hassunnäköinen erilainen otus se on, vaan ei anneta ulkonäön hämätä, kyllä meitä mahtuu, Omitusia, maailmaan.

Nämä tahdon nähdä.

Voi kunpa, voi voi jospa Ursa suostuisi syksyllä astuttavaksi, tahtoisi talvea kohti kasvaa sellaiseksi pehmoisen lämpimäksi ja seesteiseksi mammakoiraksi.

Hyvin paljon Ursalle passeli sulho on keksitty, kosittu ja luvattu.
Nämä pennut haluan nähdä.

Aurinkoiset terveiset Pihkalta.

Sain toista viikkoa sitten aurinkoiset terveiset (silloin, kun aurinko paistoi...) ja muutaman kesäisen kuvan Pihka-Pihkulaisesta (Omituinen Pihkakinttu). Kiitos Sirene!

...se on aivan äärettömän ihana koira ja rakas kun mikä...
...niin kiltti ja samalla sopivan energinen pakkaus...

lappor Veikko ja Pihka.


Just sellainen mistä kauan haaveilin.

Mammalla mittarissa kahdeksan.

Luna-mamma, meijjän ajoittainen hepulieläin täyttää tänään symmetriset kahdeksan vuotta. Rakas, maailman tärkein mammakoira suhtautuu elämään ja maailmaan hötkyilemättömän rauhallisesti, arvokkastikin jopa, kunnes karvaisten korvien kehystämässä päässä napsahtaa ja se riehaantuu kutsumaan koko joukkueen hurjaan kiitomatsiin. Toisinaan Rouva Itsehillinnän hillintä muuttuu hillitsemättömyydeksi ja koko hela Arvokkuus retkahtaa selälleen sätkimään karvaisia tassujaan ilmassa, päästämään suustaan hyljemäisia ölinämölinöitä sekä sotkemaan huolitellun ja aina niin suloisen tenhoavan karvakorvaisen ulkomuodon perusteellisesti. Isosti onnea Luna, pysy juuri sellaisena kuin olet!

Onnittelut myös muulle Nutukas I-jengille, Leevi, Kimi, Yama, Repo ja Rusko!