Vuoden 2008 Agility-koira III.

Eilen maanantaina tuli postissa ihan odottamaton yllätys, kunniakirja. Ursa sijoittui Lappalaiskoirat ry.:n Vuoden Agilitykoira-kisassa kolmanneksi. :)


Kuva: Tuija Kortelainen

Nousimme kolmosiin vasta huhtikuun lopussa, joten viime kesälle ei keritty SM-nollia kerätä eikä yksilökisoihin osallistua, myös piirimestaruuskisat jäivät väliin juoksujen takia. Pistetili karttui siis lähinnä kolmosluokan nollista ja 3.lk Rotumestaruuksien kakkos-sijasta.

Pistetään ensi vuodeksi paremmaksi... ;)

Hemaiseva lyyli.

Riettaudet jatkuu. Nymfomaani tyrkkypylly Luna on vongannut liki lakkaamatta vanhalta äijältä lemmenhetkiä. Viekoitteleva lähestyminen, perä kohti herran nenää, häntä sivuun ja koholle, jos ei mene jakeluun, niin näytetään toimintamallia, tiukka ote vyötäröstä ja rytmiä - "Var så god! Förstår du?"

Taktiikka toimii, vaikka sveduherra jo välillä huokaileekin ladyn kyltymättömyyttä. Eipä tarvinnut kuin lähikaupassa piipahtaa, kymmenen minuuttia poissa ja palatessa oli herrasväki muikeana peffat vastakkain - "Jatkakaa rauhassa, älkää antako minun häiritä...". Tähän mennessä nalkitukset 8, 9 ja >5 minuuttia.

Eei sillä, loistavaahan se on, että lisääntymisominaisuudet ovat hyvät... ;)
(Periyttäisi niitä vielä... Pikkupiikki Ursa-tyttären suuntaan...)

Lätkässä.

Suomalaisessa kansallismaisemassa, koivikossa, tapahtui lemmentyöt tänään. Sarri (Fjällfarmens Sarri) onnistui nalkittaa Lunan (Nutukas Illusia) kahdeksaksi minuutiksi.

Kymmennen minuutin kävelyn ja pissojen haistelujen jälkeen lyhyet leikkihetket, kosiskelut ja samantien asiaan. Oli siinä sveduherrassa sentään miestä laittamaan lähdöt järjestyksessään toisille Omituisille - vihdoin. Astutuksen uusintayritykset todennäköisesti ylihuomenna. Kiitos peukutuksista jokaiselle asiaan vihkiytyneelle!


Nätti pari, Luna ja Sarri, vaikka videokameralla valokuvaamalla ei tule kuin surulliseksi. Täytyy huomenna käpsytellä kamerakauppaan ja kysyä mikä on järkkärissä vialla.


Samana iltana JYPin poijjaat pisti pikkupedot jäihin ja haki Oulusta jääkiekon SM-kultaa 2009 Jyväskylään jyräävin finaalisarjavoitoin 4-0. Loistavaa JYP, väkisinkinhän tässä on lätkässä! :D

Ehkä näistä tuleekin sääilmiöpentuja - kuitenkin... ;) Omituinen Hurrikaani - sehän sopisi.

Aurinkoa Kangasalla.

12.4.2009

Sarri sekä viekkaasti ronkelilta tyttäreltään sulhasen vokotellut hemaiseva Lady Luna.

Katselmusreissulta Sarri (Fjällfarmens Sarri) jäi noin pariksi viikoksi hoitoon Helsinkiin, jossa se sai asiaankuuluvaa speciaalihuomiota ja ennenkaikkea Sarrin pentua kärkkäästi odottavat saivat tutustua kunnolla toivottavaan isäpappakoiraan.

Järjestelyjen taustalla oli useampi syy. Kaksi päällimmäistä olivat se, että Sarri piti minun töissä ollessani lemmenaarioita Ursalle (Nutukas Ursula), joista taas naapurit eivät olleet kovin mielissään - Ursan pihtariuteen nojaten, eivät serenadit näyttäneet Ursaakaan sulattavan... Toinen syy oli se, että Sarri sai hengähtää narttutuoksujen ikihuumauksesta. Lunan (Nutukas Illusia) juoksu oli odotettavissa ja alkoikin pian Katselmusreissun jälkeen, Sarri sai tarpeeseen tulevan levähdystauon ja todennäköisemmin herran yritys ja sinnikkyys säilyisi tärppipäivinä, kun narttu ei pääsisi väärinä päivinä äkäisesti murisemaan vonkaavaa urosta toistuvasti loitommalle. Toivottavasti taktiikka toimii ja ajatuskulku on edes jokseenkin oikeanlainen.

Sarrin takaisinhaku osui sopivasti pääsiäiselle, samoille päiville, kun Sarrin huolenpitäjät olivat Helsingistä käymässä Kangasalla mökillä. Ajomatka lyheni puolella Helsinkiin verraten ja samalla, sunnuntaina 12.4., saatiin Lunan kanssa leppoisa keväinen mökkeilypäivä ja masu täyteen herrrrkullista lasagnea (tai no - minä sain...).

Herrasväki laiturilla.

Päivä oli upea, aurinko lämmitti ja Längelmän jäällä vielä uskalsi kävellä.
Iloista pääsiäistä!

Lady Luna Längelmällä
Syötiin, rupateltiin, kahviteltiin ja katseltiin jääkiekon SM-liigan kolmatta finaalipeliä. Lopuksi käytiin "nuoren" parin keralla käyskentelemässä lähimaastoissa ja harjoiteltiin sormilla viheltämistä (on se vaikeeta!). Kaunis, aurinkoinen kevätilta. Kiitos porukalle!


Järkkäri ei suostunut aamulla yhteistyöhön ja ei inahtanutkaan. Toivon niin, että siinä on vain akku sökönä. Täytyi tyytyä ottamaan mukaan vain videokamera, jolla on edelliset kuvatkin otettu. Laatu ei päätä huimaa (todellakaan!), vaan nettikuvina vielä menettelee. Pakko saada kunnon kamera taas toimintavalmiuteen, eihän tästä elämästä tule muuten yhtään mitään!

Eka Omituinen terveystarkeissa.

4.4.2009

Okra (Omituinen Okra) kävi virallisessa terveystakastuksessa Oulun Akuutissa Wikströmin Kaisan syynissä.

Silmissä, polvissa ja kyynärissä ei moitteen sanaa, lonkkamaljat olivat matalat, joten lonkat lähtivät Kennelliittoon C:nä, vaan aika näyttää mille kirjaimelle lopulta arvioivat, seurataan kiinnostuksella. C-lonkat eivät kevytrakenteisella koiralla ole haitaksi, mikäli niihin ei liity nivelrikkoa. Toki erityishuomio täytyy kiinnittää siihen, että koira pysyy hoikkana, sopivan lihaksikkaana ja hyvässä fyysisessä kunnossa.

SUURkiitokset ihmiselleen Okran lekuriinkiikuttamisesta! :D

Luna juoksee.

Mamma on antanut odottaa ja piinannut kaikkia jännittäjiä pihtaamalla juoksujaan. Viimeisen noin kuukauden verran on pitänyt ihmisiä otteessaan, vaan aloitti vihdoin juoksunsa perjantaina 3.4.

Koska tyttärensä Ursa on pihtari ja uranainen, joka piti jalkansa tiukasti ristissä, saa Luna näyttää tyttärensä edestä, kuinka mammaudutaan - jälleen. Luvassa siis jännitysnäytelmä, kun Luna pokaa tyttärensä sulhasen ja antautuu sveduherran pauloihin - tällainen on ainakin näytelmän käsikirjoitus, aika näyttää miten pariskunta improvisoi näyttämöllä.

Jokatapauksessa vajaan parin viikon jälkeen juoksun alkamisesta yritetään Luna (Nutukas Illusia) astuttaa, pentueen toivottuna isänä Sarri (LP1 Fjällfarmens Sarri). Tärppipäivät osunnevat heti pääsiäisen jälkeen. Peukkuja vain kovasti ylös, Lunalle suopeutta ja Sarrille puhtia, laitetaan tsempillä mamma hautomaan pääsiäistipuja.

AGILITYKOIRA 2008 - Nutukas Ursula.

Ursan kanssa pokattiin Katselmuksen sunnuntaissa Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry.:n agility-kiertopalkinto, joka jaetaan edellisenä vuonna virallisissa agility-kisoissa parhaiten menestyneelle paimensukuiselle lapinkoiralle ohjaajineen.

Yksi tavoitteistamme on taas saavutettu, ihan syyttä emme ole siis kisoja kiertäneet ja osaamistamme hioneet. Mahtavaa, Ursan kanssa on ilo tehdä hommia! Lupaamme pitää paimensukuisten lippua korkealla vastakin! :D

Lunan terveet näkimet.

1.4.2009

Käytiin aprillipäivän iloksi Lunan kanssa uusintasilmäsyynissä Viitaniemen eläinlääkäriasemalla Jyväskylässä, jossa Päivi Kallioniemi tsekkasi silmät täysin puhtaiksi - ilman mitään jekkuja ja juksausta. Neljännen kerran Lunan näkimet siis terveet. Hienoa! :D

Samalla reissulla pistin myös Lunan rokotukset uusiksi, tuore vasta-aine pläjäys siis tulevia mahdollisia kesäisiä pentuja silmällä pitäen.

KATSELMUS, sukulaisia

Näin se aina käy, jos muuten aikatauluttaa kulkemisensa niin, että varmistaa kaikkien kiinnostavien tuttavuuksien näkemisen, loppuu kameran akusta pahimmoilleen virta niin, ettei niitä saa kuvattua, joita eniten olisi halunnut.

NUTUKAS IIROKEPPONEN

Yksi kivoimmista tavatuista, ja katselmusluettelon käteeni saatuani se melkein odotetuin, oli Lunan (Nutukas Illusia) veli Yama eli Nutukas Iirokepponen. Yaman olin viimeksi tavannut pentuaikana, joten sanomattakin oli selvää, että kiinnostihan tuo.

Yama tuntui ainakin siskoaan vilkkaamalta, joskin taitaa olla muutenkin siskoaan tottumattomampi vilskeeseen, hyörinään sekä suuriin ihmis- ja koiramassoihin. Yama on viime vuonna vaihtanut kotia, uusien omien ihmisten kanssa on sujunut ilmeisen hyvin ja varsin tyytyväisiltä tuntuivat olevan Yamaan. Mitään ongelmia ei ole ollut, se on luotettava ja hyvähermoisen oloinen koira, jolla on kuitenkin pientä epävarmuutta suhteessa toisiin uroksiin.


TIITIÄISEN HERMAN

Tämä herra hengaili rennosti isäntänsä keralla vähän syrjemmällä. Jo kaukaa saattoi päätellä sukulaisuus-suhteen Ursaan, jotain samankaltaista on ilmeessä - kyseessä velipuoli Tiitiäisen Herman yhdistelmästä Nutukas Ungelo x Kajaskiven Sinitta.

Ihan suoraa linkkiä ei Ursaan ole, mutta jos laittaisi riviin kolme koiraa järjestyksessä Ursa (Nutukas Ursa), Zappa (Nutukas Unnanunnanen) ja Tiitiäisen Herman, saisi aika mukavan jatkumon sukunäölle.



Edellämainittu Ursan sisko N. Unnanunnanen eli Zappa oli yksi niistä koirista joiden olemassaolon huomasin (juostiinhan me sunnuntaina samassa kehässä peräkkäin, Ursa ja Zappa), mutta joita en kerinnyt jututtaa, enkä myöskään kuvata - sattuneesta syystä, akun ärsyttävästä ja mieltä kaivelevasta lopahtamisesta.

Muita esillä olleita kiintoisia sukulaiskoiria, jotkä jäivät linssin läpi zoomaamatta olivat lauantaina esilläolleet pentusiskokset Nutukas Skatta ja Stidi (Nut. Ukri Nut. Kukunor), sekä junnuveljekset Kummakuun Nuorri & Nuuksio ja siskonsa Kummakuun Nutukas (Nut. Ukri x Nut. Nippanappa). Nämä menivät ohi osin lauantain agilityhulinan ohessa, mutta myös osin sen takia, että keli oli kuvausmielessä mitä kehnoin niin, etten viitsinyt pahoittaa omaa mieltäni edes yrittämällä kuvata. Stidin ja Siirin (N. Skatta) näin kehässä, josta Siiri jatkoi loppukehään, sijoittuen lopulta pentuluokan narttujen kolmanneksi.
Nutukas Skatta, "Hyvä pää, ilme. Erittäin hyvä runko. Melko kookas narttu. Riittävä luusto. Liikkeet tehokkaat ja maatavoittavat." Pen-n /3. tuom. Heljä Manninen

KUMMAKUUN NUORRI

Kummakuun Nuorria eli Mikiä käytiin moikkaamassa vain paria päivää ennen Katselmusta, torstaina 26.3. Tasapainoiltiin pellolla ohuen hankikuoren päällä Mikin reviirillä ja purettiin lähestyvään Katselmukseen liittyviä paineita. Ilta oli myöhä, valoa vähän ja meno totutunlaista kaasuttelua (jengissä mukana Miki, Ursa-täti, Luna-mummu ja uusi sukuun pyrkivä vaari Sarri), kuvasaalis jäi laihaksi, mutta kertonee tarinansa.

Vanhaherra Sarri (Fjällframens Sarri) huusi nuoren klopin korvaan aatoksiaan nuoremmasta sukupolvesta (ilman agressiota kyllä täysin, mistä olen iloinen), Mikin eläväiset kuuloantenniläpsyttimet ottivat vastaan signaalia, koko olemus puhui koiraa.


Sunnuntain katselmuspäivä oli hulinaa. Aamupäivä juostiin Sarrin kanssa kehissä ja iltapäiväksi vaihdettiin tyttöihin. Melkeinpä jäi näkemättä yhtään ketään...

Sarrin (Fjällfarmens Sarri) tyttäret Nordanlidens Chairah ja Chorall (e. Shacal Åkkupai) (joita jututin kyllä, joista erityisesti Reeasta (N. Chorall) olisin halunnut kuvaakin Sarrin omistajaa varten, mutta jolle en päässyt, Unnaa onneksi kuvailin jo poropaimennusviikonloppuna Pellossa). Unna sijoittui tänä vuonna hienosti avo1-narttujen toiseksi, syystä saapi olla Sarrin tyttärestä ylpeä. Onnea! :)
Nordanlidens Chairah, "Keskikokoinen, kaunis, feminiininen narttu. Erinomaiset mittasuhteet. Niukat etukulmaukset, riittävät takana. Liikkuu ja esiintyy hyvin." Avo1-n /2. tuom. Heljä Manninen

Nutukas Unnanunnanen eli Zappa jäi keskittyen näkemättä, Ursan serkkulikka Taapanterin Mörrimolla (Staalon Derrick x Nutukas iltarusko) sekä Lunan serkkulikka Nutukas Yösukka "Sukka" laumoineen, johon kuuluu emänsä Nutukas Winha "Fiia" ja Lunan kaunis emä Nutukas Wanilla "Vanni", joista viimeiseksi mainittu pyörähteli veteraaninarttujen kehässä hienosti sijalle 5. Tällekin porukalle kovasti kovasti onnea, jotenkin jäi kokonaan juttelematta päivän polttavimmat, partioitiin mitä ilmeisemmin niin eri kehien laidoilla. Itsellä meni TÄYSIN ohi koko veteraaninarttujen kehä ja vasta kotona tuloksia vilkuillen huomasin Vanni-mamman pärjänneen niin hienosti loppukehässä.
Nutukas Wanilla, "Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen, keskikokoinen narttu. Hyvä raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Erinomainen pää. Hyvä purenta. Kaunis selkälinja. Upea turkki. Hieman tuhdissa kunnossa, mikä näkyy erityisesti takapään liikkeissä. Mukava, rauhallinen luonne." Vet-n /5. tuom. Tarja Lackman

Myös Vannin ja Fiian veli Vaakku, Nutukas Wagner oli veteraaniuroksissa esillä.

Lauantaina turisteeraamassa oli kasvattini Omituinen Terra, ihmistään jututin, mutta sama laulu tähänkin, kuvia en saanut otettua, eivätkä sunnuntaina enää tulleet paikalle.

Tätä se tuntuu jokaisen Katselmuksen päätteeksi olevan, summaten olotilansa uomaa, ei käteen jää juuri mitään. Käy mielessä, ettei taaskaan tullut lopulta nähtyä yhtään mitään eikä ketään, päässä on vain kaaos ja pyörremyrsky, korvissa soi haukku ja silmissä vilisee hännät. Kuitenkin - ensi vuonna uudestaan, mitäpä muutakaan tässä voi. ;)

Onneksi muutamia kiintoisia uroskandidaatteja osui silmiin, joitain sain jopa sunnuntain aamupäivässä kuvattuakin. Ihan turha reissu ei siis ollut (jos siis turhasta voi edes puhua siinä mielessä, kun Omituisen joukkueen menestys oli tänä vuonna varsin merkille pantavaa...).