Umbratiivistettä jälleen lyhyesti. Umbran elo-oloa tulee sen verran tiuhaan seurattua sen omasta blogista, ettei tule aina välttämättä päivitettyä neitosen kuulumisia omituisten puolelle.
Umbran agitreenailut (näistä raporttia viikottain Umbran blogissa) jatkuvat lupaavasti ja tavoitteisiin tähdäten, saapa nähdä nähdäänkö Umbbis PLS:n Katselmuksen kilpailemattomien kisassa (sama kysymysmerkki lepää Luna-mamman harteilla), riippuu kovasti paljon siitä millä mallilla kontaktit maaliskuun lopussa ovat, jotta uskaltautuuko tekemään pidempää pätkää palkkaamatta. Kontakteille opetetulle kosketusalustalle Umbra tekee valloittan innokkaita myyrähyppyjä (toivottavasti saan joskus, pian, todistaa näitä livenä): "Missä nami?" ja opettelee omalla takapihalla itsenäistä aitahyppelyä ja maksikorkeuksia. Hyvällä mallilla tuntuu olevan, vaikka keskeneräinen tapaus vielä onkin, eikä yhteistyö ihmisensä kanssa ole vielä ihan hioutunutta - voisiko ollakaan. Erityisen iloisena kuuntelen aina sitä, että Umbralla tuntuu olevan motivaatiota ja innokkuutta - ja hauskaa - se on kaiken aa ja oo.
Normivapaa-aikaa, lenkkeilyä - ihan juoksusellaistakin (mukana tsemppaamassa ihmisensä kunnonkohotusrojektia, Umppis on Katjan koutsi (coach) :)). Käyvät tapailemassa kavereita, saman- ja vieraanrotuisia. Reipasta ja iloista puolivuotiasta veljentyttöä ovat treffanneet ja kuvista päätellen neiti on kasvanut lokakuusta (yllätys, yllätys...) eli siitä, kun itse näin Stidin (Nutukas Stidi, i. Nutukas Ukri, ie. Nutukas Illusia = Umbran emä). Tyypeillä on ollut kivaa kirmailla Haltialassa!
7.2.2009. "Kävimme tänään tutustumassa Hyvinkään koirauimalaan yhdistyksemme jäsenistä kootun porukan kanssa. Päälle koiralle laitettiin liivit, jotka helpottavat pinnalla pysymistä. Umbra pääsi siis kokeilemaan uimista ensimmäistä kertaa, mutta ei voi sanoa, että se olisi siitä nauttinut. Se kauhoi vettä ihan liikaa ja yritti pois altaasta, mutta mukana ollut uimaohjaaja vei päättäväisesti koiran altaaseen ja näytti sille oikeata suuntaa. Kolme kertaa Umbra ui altaan päästä päähän ja viimeisellä kerralla se jo malttoi lopussa keskittyä uimiseen ja minun luokse pääsemiseen ja ui itsenäisesti joitakin metrejä. Tätä pitää mennä joskus koittamaan uudestaan! :)" Ja niinhän nuo ovat menossakin - uudelleen, pienemmällä porukalla. Jatkoraporttia odotellessa.
Mitäs sitten keväällä odotettavissa - ainakin? Poropaimennustestiin osui arpa, joten näemme millaiset eväät Umbra on saanut siihen, mitä esivanhempansa ovat tehneet työkseen. Jännää. Paimensukuisten Katselmuksessa Umbra kisaa mahdollisesti agiradalla, mutta ainakin esiintyy sunnuntaina nuorten narttujen kehässä - toivottavasti toisetkin pääkaupunkiseudulla asustavat siskot ihmisineen ilmoittautuvat, niin päästäisiin katselemaan siskossakkia ja saamaan kiintoisia mielipiteitä perinteikkäässä paimensukuisten omassa tapahtumassa - erityisesti kiinnostaa, mitä olisi tuomari mieltä siskosten liikkeistä, rakenteesta, ilmeestä ja olemuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti