Juoksut!

Jännittävää! Ursan odotettu juoksu alkoi vihdoin tänään. :D

Vuosikas Omituinen.

Siitä tulee tänään täyteen tasan vuosi, kun minulle myönettiin kennelnimi Omituinen.

Erityiskiitokset aktiivisille oleville Omituisille imisineen, jotka olette osaltanne olleet tekemässä nimeä maailmalla, tuoneet hyvin hoidettuja, käyttäytyviä ja koulutettuja Omituisia esille! Kiitokset myös tulevista Omituisista kiinnostuneille ja omitusta tarinaa mukanaeläville. Toivottavasti tänä keväänä klaani kasvaa!

Mennyttä, olevaa ja tulevaa.

Umbratiivistettä jälleen lyhyesti. Umbran elo-oloa tulee sen verran tiuhaan seurattua sen omasta blogista, ettei tule aina välttämättä päivitettyä neitosen kuulumisia omituisten puolelle.

Umbran agitreenailut (näistä raporttia viikottain Umbran blogissa) jatkuvat lupaavasti ja tavoitteisiin tähdäten, saapa nähdä nähdäänkö Umbbis PLS:n Katselmuksen kilpailemattomien kisassa (sama kysymysmerkki lepää Luna-mamman harteilla), riippuu kovasti paljon siitä millä mallilla kontaktit maaliskuun lopussa ovat, jotta uskaltautuuko tekemään pidempää pätkää palkkaamatta. Kontakteille opetetulle kosketusalustalle Umbra tekee valloittan innokkaita myyrähyppyjä (toivottavasti saan joskus, pian, todistaa näitä livenä): "Missä nami?" ja opettelee omalla takapihalla itsenäistä aitahyppelyä ja maksikorkeuksia. Hyvällä mallilla tuntuu olevan, vaikka keskeneräinen tapaus vielä onkin, eikä yhteistyö ihmisensä kanssa ole vielä ihan hioutunutta - voisiko ollakaan. Erityisen iloisena kuuntelen aina sitä, että Umbralla tuntuu olevan motivaatiota ja innokkuutta - ja hauskaa - se on kaiken aa ja oo.

Normivapaa-aikaa, lenkkeilyä - ihan juoksusellaistakin (mukana tsemppaamassa ihmisensä kunnonkohotusrojektia, Umppis on Katjan koutsi (coach) :)). Käyvät tapailemassa kavereita, saman- ja vieraanrotuisia. Reipasta ja iloista puolivuotiasta veljentyttöä ovat treffanneet ja kuvista päätellen neiti on kasvanut lokakuusta (yllätys, yllätys...) eli siitä, kun itse näin Stidin (Nutukas Stidi, i. Nutukas Ukri, ie. Nutukas Illusia = Umbran emä). Tyypeillä on ollut kivaa kirmailla Haltialassa!


7.2.2009. "Kävimme tänään tutustumassa Hyvinkään koirauimalaan yhdistyksemme jäsenistä kootun porukan kanssa. Päälle koiralle laitettiin liivit, jotka helpottavat pinnalla pysymistä. Umbra pääsi siis kokeilemaan uimista ensimmäistä kertaa, mutta ei voi sanoa, että se olisi siitä nauttinut. Se kauhoi vettä ihan liikaa ja yritti pois altaasta, mutta mukana ollut uimaohjaaja vei päättäväisesti koiran altaaseen ja näytti sille oikeata suuntaa. Kolme kertaa Umbra ui altaan päästä päähän ja viimeisellä kerralla se jo malttoi lopussa keskittyä uimiseen ja minun luokse pääsemiseen ja ui itsenäisesti joitakin metrejä. Tätä pitää mennä joskus koittamaan uudestaan! :)" Ja niinhän nuo ovat menossakin - uudelleen, pienemmällä porukalla. Jatkoraporttia odotellessa.

Mitäs sitten keväällä odotettavissa - ainakin? Poropaimennustestiin osui arpa, joten näemme millaiset eväät Umbra on saanut siihen, mitä esivanhempansa ovat tehneet työkseen. Jännää. Paimensukuisten Katselmuksessa Umbra kisaa mahdollisesti agiradalla, mutta ainakin esiintyy sunnuntaina nuorten narttujen kehässä - toivottavasti toisetkin pääkaupunkiseudulla asustavat siskot ihmisineen ilmoittautuvat, niin päästäisiin katselemaan siskossakkia ja saamaan kiintoisia mielipiteitä perinteikkäässä paimensukuisten omassa tapahtumassa - erityisesti kiinnostaa, mitä olisi tuomari mieltä siskosten liikkeistä, rakenteesta, ilmeestä ja olemuksesta.

Porokärpäsen purema.

Ranualla järjestettiin poropaimennustreeniviikonloppu la-su 14.-15.2.09, Paljakan erotusaidalla. Luvassa oli hyvä mahdollisuus tutustuttaa koiraa poroihin ja myös kokeilla tai harjoitella porojen paimentamista.

"Tarkoitus on treenata poroja jo jonkinverran paimentaneita koiria, ja saada lisää kokemusta toiminnasta sekä koirille että ohjaajille. Treenissä voi esim. kokeilla koiran ohjaamista eri tilanteissa, mm. pysäytykset, luoksetulot, suunnat yms. Myös aivan kokemattomia koiria voidaan käyttää aidassa tutustumassa poroihin sekä niiden liikutteluun."


Okran (Omituinen Okra) ihminen oli ilmoittanut neitokaisen porotreeneille ja ilmeisen koukuttuneita olivat kokemusrikkaan paimennus-sunnuntain päätteeksi. :) Iloinen, tyytyväinen, onnellinen ja ylpeä kasvattaja kiittää kovasti aktiivisuudesta taas!!

"Me käytiin tänään (15.2.) Okran kans Ranualla vähän paimentelemassa poroja!!!! Eli päästiin mukaan porotreeniin. Okra oli ihan innoissaan, vaikka se ei aikaisemmin kunnolla poroja ole edes nähnyt (tai no viime viikonloppuna käytiin Oulussa olleessa poroferiassa vähän haistelemassa etäältä niitä, mutta ei mitenkään lähietäisyydelle päästy).

Kuten parista ensimmäisestä kuvasta näkee, niin Okra haisto porot jo kaukaa ja sitten unohtuikin kaikki muu. Nakitkaan eivät meinanneet alkuun kelvata, kun oli niin kiire aitaan! Meinas vielä aidanraosta karata porojen tykö ennen omaa vuoroaankin. :) Me ottetiin siinä sitten vähän tottista ennen kun mentiin aitaan ja kyllä se Okra sitten jakso ainakin vähän kuunnella."


Kuinkas sitten kävikään, ainakin intoa neitokaisella riitti porojen liikutteluun, taitokin varmasti karttuisi, jos pääsisi enemmän treenaamaan. (Uskon, ettei tämä debyytti jää viimeiseksi koparaeläintenpaimennussessioksi tällä parilla. ;) )


Näin videon Okran ensimmäisestä porojenpaimennuskokemuksesta. Intoa ja kiinnostusta sillä oli ainakin, mikä on erityisen positiivista aina ja hyvä lähtökohta puuhaan. Pienehkössä aidassa oli kaksi poroa, jonkin verran Okra vilkuili kumpaakin, joten jotain sen päässä liikkui sen suuntaan, että näitä pitäisi käsitellä laumana - videolla (ja minun jokseenkin (myönnettävä on) amatööriin silmään) näytti kuitenkin siltä, että pääosin keskittyi enemmän vuorottain yhden poron ajamiseen kuin lauman käsittelyyn.

Paimennuksen alussa Okrasta ei lähtenyt yhtään ääntä (samahan oli siskopuoli Ursalla (Nutukas Ursula) vuoden 2007 testissä, pihaustakaan ei kuulunut paimennettaessa), vaan sentään lopussa muutama haukahduskin kuului - todennäköisesti treenillä pääsisi tähänkin puuttumaan ja vahvistamaan haukkumista, voihan koiran vaikka opettamaan haukkumaan käskystä. Vaikka Okrassa oli vauhtia ja innokkuutta, niin kuuroksi se ei mennyt, vaan näytti tottelevan Katjaa oikein hyvin, kivannäköistä yhteistyötä. :)

Aivan mahtavaa nähdä miten oma kasvatti toteuttaa itseään siinä mihin rodultaan on alkuperäisesti tarkoitettu. Kiitos Katja!! :D


"Kuivalihahommia" muutaman viikonlopun takaa.
Asioihin osallistuva, utelias, ahne ja tavattoman KIINNOSTUNUT...


"ps. Okralla alko taas juoksut ennen Ursaa, 11.2. ;) Onneks saatiin kuitenkin osallistua noihin porotreeneihin, kun treenattiin ihan viimeisinä. Harmi vain, ettei päästy sinne Pelloon (Porokoirakerho ry.:n järjestämä poropaimennustesti ja -kilpailu 6.-8.3.2009), kun kai sitten huonon arpaonnen takia meitä ei näkynyt siinä sunnuntain testilistalla. Toivottavasti teillä ja Umbralla kuitenkin sujuu hyvin! :)"

Ystävänpäivää!

Mitä on elää kolmen koiran kanssa - osa I

KOLME RATKAISUA

Luovuus, persoonallisuus ja ongelmanratkaisukyky - kolme koiraa on ainakin yhtä monta näkökulmaa samaan lapaseen.