Umbra 8kk

OMITUINEN UMBRA FIN29051/07
29.12.2007

Pääkaupunkiseutumatkailu jatkui Vantaalle Umbran tykö, joka esitteli uutta kotiseutuaan ja kotikoloa, ovat välissä kerinneet muuttaa uusiin maisemiin. Käytiin pellolla riekkumassa ja keräämässä materiaalia muistikortille.

Umbraa on tullut nähtyä suht koht säännöllisesti, välimatkoista huolimatta keskimäärin kerran kuussa on neidin kasvua tullut livenä seurattua. Liikkuvat omat ihmiset yhdistettynä liikkuvaan kasvattajaan mahdollistaa olosuhteisiin nähden useat näkemiset. En valita.

Saman päivän sisälle sai nauttia toisesta riemuisasta kohtaamisesta ja kokea toistamiseen itsensä erityisen erityiseksi ihmiseksi. Tuuli kertoi jo kaukaa Umbralle tutun tuoksun - nurkan takaa näkymättömistä kuului innokasta väykymistä ja paikalle ilmaantui häntää liehutteleva, korvaton, ölisevä otus. Voi toista iloista. Umbra on ihastuttava pippunen. Kovasti sekin oli viime näkemän aikuistunut, kasvanut ja saanut kokoa. Rupeaa pikkuhiljaa viestimään millaista aikuista voisi odottaa tulevaksi. Reipas ja rohkea leikkisä eläin vieläkin, mukanakulkeva ja mutkaton. Vaikuttaa oikein hyvältä.

Kun vielä syöminkien ja kahvittelujen päälle sai syliinsä selällään rentona makaavan sylirellukan oli melkolailla sulana Umbran valloittavuudelle.

Isosisko antoi kyytiä märällä pellolla ja upotti pienemmän kunnolla ojaan. Villiä kuivattelurinkiä peräkanaa.

Umbra ja emonsa Luna (Nutukas Illusia).

Terra 8kk

Koska blogia ei ollut olemassa vielä silloin, kun tyytyväisenä sain nähdä kaikki Maaväri-siskokset viikon sisään, täytyy palata sen aikaisiin tunnelmiin uudemman kerran. Siskokset olivat noin kahdeksan kuukauden ikäisiä. Visiittirinki lähti liikenteeseen Helsingistä Terran tyköä ja päättyi Okran luo Oulun suunnille.

OMITUINEN TERRA FIN29049/07

29.12.2007

Kävin kierrosta taas pk-seudulla ja näin muun muassa Terra-neitiä, joka on muutama päivä takaperin aloittanut ensimmäisen juoksunsa, joka ilmeisesti on tehnyt muuten niin pirtsakkaasta koirasta väliaikaisesti aavistuksen väsyneemmän.

Kovasti oli piiparainen iloinen, kun juuresmuori-kasvistäti piipahti jouluisan tunnelmalliseen kotiin. Ei tiennyt miten päin olisi pitänyt olla tai minkälaista ääntä pitää, kylläpä siinä tunsikin itsensä niin tärkeäksi ja erityiseksi taas jonkun pienen otuksen elämässä.

Karvaa tuntuu Terralla ainakin olevan. Komea kaulus. Pentukarva on vaihtunut niin, että ruvetaan pikkuhiljaa vaikuttaa jo vähän aikuisemmalta. Kokoakin on Terralle tullut, vaikka vielä ei Luna-emon tai Ursa-systeripuolen mitoissa ollakaan, pentukoiran pienuuden huomaa vielä suuremmin miettimättä. Tyytyväinen ihmisensä tuntuu Terraan olevan. Fiksu, oppimiskykyinen ja sosiaalinen eläin, joka osaa toimia muiden kanssa. Rauhoittumaan kykeneväinen, mutta kuitenkin kohtuullisen vilkas ja toiminnanhaluinen nuori neitokainen.

Terra ja emonsa Luna (Nutukas Illusia).

Umbran agipäivä.

Umbra on kuulemma tänään saanut tykittää agilitya Koivukylän Koiraharrastajissa (Vantaa). Parisen kertaa on jo aiemmin päässyt vähän kokeilemaan, mutta tänään ensimmäisiä kertoja konkreettisemmin. Viime viikon kokemukset olivat tuoreesssa muistissa ja suoraan (mustaan) putkeen oltiin menty innokkaasti jo ilman avustajaa. Narupallopalkan kanssa juostu jopa itsenäisesti pariin otteeseen, ihan vain tekemisen ilosta.

Puomia maxipöydälle, joten suoritus jäi automaattisesti matalammalle. Ei ollut kuulemma plikkaa hirvittänyt. Ensi viikolla suunnitelmissa ottaa jo ihan kokonaisella puomilla, avustajien kera. Minihypynkin Umbra oli tajunnut kerrasta, yhden kerran kiersi, mutta muuten hyppi yli iloisesti. Samoin minirengas oli mennyt hyvin narupallon perässä.

On se hauska kuulla, että Umppis on päässyt tulevaisuudensuunnitelmiensa alkuun. :D Kiva, että se omaksuu helposti ja tekee mielellään, eikä ollut edes ollut suuremmin kiinnostunut kanssatreenaajista, oli vain ollut kiva tehdä oman ihmisen kanssa hommia. Hyvähermoinen plikka kuulemma, tyytyväinenhän sitä vain voi olla täältä kaukaa kuunnellen...

Omituinen Umbra-kuopus oli synnynseuduillaan hoidossa reilun viikon 3.-12.2. ikää silloin hiippasen yli 9kk. Saatiin oikein kunnon rautaisannos pörriäistä, joka sopeutui laumaan todella hyvin, mitään konfliktitilanteita ei syntynyt, Umbra pysyi porukassa ja sitä pystyi huoletta pitää vapaana metsässä, minnekään se ei lähtenyt ja syöksyi luotettavasti kutsun käytyä namille. Oikein positiivinen otus. Mikäs siinä, kun vielä iltasella sai kaivautua sohvan nurkkaan ja ottaa pienen eläimen lääpittäväksi, hetken verran täälläkin saatiin nauttia Umppiksen ihanuudesta.

Siskospuolien (Omituinen Umbra & Nutukas Ursula (i. Nutukas Ungelo)) Luna-mutsi tyytyi lähinnä pitämään Arvovaltaa yllä.

Maaväriprosessi vuosi sitten.

Vuosi takaperin Luna oli juuri astutettu komealla Delete-urholla, Maavärien matka oli aluillaan. Astutus oli ongelmaton, Delete on kokenut, hyvä astuja ja Luna mahdoton itsensä tyrkyttäjä. Vaikka olimme liikenteessä melko aikaisessa vaiheessa Deleten isäntäväen talvilomasuunnitelmien takia, astutukset onnistuivat kumpanakin päivänä, reipas kymmenen minuutin nalkki molemmilla kerroilla. Lemmenhetket sulhasen pihalla aivan Lahden ja Hollolan rajamailla.

DELETE x NUTUKAS ILLUSIA
suomenlapinkoira (paimensukuinen)

Juoksu: 14.2.2007
Astutus: 24. & 25.2.2007 (10. ja 11. juoksupäivä)
Laskettu aika: 28.4.2007
Synnytys: 30.4.2007

DELETE FIN16825/02
uros, musta merkein, s.20.02.2002
Tuiskuturkin Armas-Kasperi x Cheyenne

Kaikki on tehty niin helpoksi.

KANGASVUO SUSANNA
Fédération Cynologique Internationale on hyväksynyt Teille kennelnimen
OMITUINEN

Soitin Kennelliittoon ja kyselin siitä prosessista, mikä liittyy aiemmin rekisteröidyn pentueen kennelnimen saamiseen. Käytännössä siihen ei edes liity mitään prosessia, soiton perusteella Maavärit kuitattiin kennelnimelle Omituinen ja lopputulos näkyy kuulemma jalostustietojärjestelmässä jo seuraavan päivityksen yhteydessä. Rekkareita ei uusita, minun tehtäväkseni jää ilmoittaa Maavärien omille ihmisille koiransa virallisen nimen muutoksesta.

Tänään hain omituisen uutisen sisältävän postiennakkokirjeen Postista, maksoin itseni siitä kipeäksi, mutta nautin silti pullat kaiken sen kunniaksi.

Omituinen tarina on jo alkanut...

FCI on hyväksynyt ensimmäisen kennelnimivaihtoehtoni ja klaanimme voi tästedes kantaa ylpeästi nimeä Omituinen.

Omituinen tarina on kuitenkin alkanut jo aiemmin. Nimi sai alkunsa maaliskuussa 2007, kun poropaimennushurmoksen jälkeisessä idearikkaassa mielentilassa körryytimme Savukoskelta kohti Oulua. Samaan aikaan pikkuruiset Maaväri-alkiot pureutuivat hanakasti kiinni tyytyväisenä takakontissa matkustavan, pari viikkoa aikaisemmin astutetun, Lunan (Nutukas Illusia) kohtuun. Konkreettinen tulos poksahti vappua enteillen 30.4.2007, aamun varhaisina tunteina sohvalle syntyi omituisen klaanin ensimmäinen kitisevä edustaja, dominovärinen Okra. Sudenväriset sisarensa Terra ja Sienna, sekä perää pitävä riistanvärinen Umbra joutuivat tyytymään karumpaan tulemiseensa pentulaatikon kovalla, sanomalehdin suojatulla vanerilla.

Tällä hetkellä Maaväri-siskoksilla, Omituinen kennelin esikoispentueella, on ikää jo liki 10kk. Niistä on kasvanut reippaita, avoimia ja kontaktihaluisia nuoria koiria, sellaisia omien ihmistensä koiria, joidentyyppisten tarinaa saan ja haluan kuunnella, seurata ja kertoa.