Näytetään tekstit, joissa on tunniste Umbra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Umbra. Näytä kaikki tekstit

torstaina, toukokuuta 31, 2012

Umppa Lumppa korvaeläin.

Mitä nyt vinturasääristä, kun naama on näin suloinen.

Umbra, Luna, Hippa ja Ursa.

Ei ole tullut käytyä pk-seudulla pitkään aikaan, siksipä on jäänyt näkemättä Katjan, Jyrin, Keksin, Umbran ja Kitkan viime syksystä asti uudet hoodit Hyvinkäällä.

Nyt on se aukko paikattu, kun tiistaina 22.5. ajaa hurautin moikkaamaan ihanaista Umbraa (Omituinen Umbra) - ja vähän, ihan vähän, ehkä muutakin laumaa. :) Umbra sekosi, kun änkesin sisälle ovesta. Hyppimistä, vinkumista, matalana pyörimistä, nopeaa liikehdintää. On se jännä miten saa pienen eläimen pään aivan pyörälle. Ei se kuulemma muihin ihan näin ylitsevuotavasti suhtaudu. Kitkaltakin sain rakkaudenosoituksena melkoiset naarmut kaulaani ja paljon paljon pusuja. Vähintäänkin sydämellinen vastaanotto. :)

Kahviteltiin (eli teeskenneltiin), juteltiin ja tsekattiin asunto. Varsin kivan oloinen ja tilava huusholli. Mullekin kelpaisi. Ai niin ja sain pienen esittelyn langan kehräämisestä. Olen jo pidempään halunnut laittaa koirieni karvaa langaksi, mutta itse kehräämistä en ole uskaltanut ajatellakaan. Olisihan se hauska kokeilla! Katja oli osallistunut kehruukurssille ja Umbran karvaa oli jo ihan pikkuisen langaksikin asti. Hyvin hyvin pehmeää ja harmaan kirjavaa Umbra-lankaa. <3

Lenkki vei metsään ja paikalliseen laskettelurinteeseen sekä sen huipulle, josta avautui aika hulppeat näkymät lähiympäristöön. Hiekkakuopan kautta takaisin. Oli todella kesäistä, valkovuokot kukkivat rinteessä. Mukana juoksentelivat oma poppoo sekä Umbra. Hipan ja Kitkan (lappor Nutukas Porokahvinporo) kanssa käytiin vielä erikseen pienempi lenkki ihan lopuksi.

HIEKKAKUOPALLA

Umbran iloittelut puupalasen kanssa hiekkakuopalla. Umbran liikehdintä korviensa ansiosta saa aina erityisen hyvälle tuulelle. :)

Luna ja Ursa.

Aavikkokoira Hippa.

OLI HAUSKA NÄHDÄ TEITÄ! ISO KIITOS!

maanantaina, huhtikuuta 30, 2012

Maavärien syntymästä viisi vuotta.

Onnea viisi vuotta täyttäville Maaväreille!!


Umbra, 24.5.2005.


Ursa ja Okra, 27.5.2007.


Okra kuiskii Luna-emon korvaan, 31.5.2007.


Luna ja Maavärit, 4.6.2005.


Terra, 4.6.2007.


Terra ja Umbra sekä kasvattiveli Maaninen, 7.6.2007.


Okra, 7.6.2007.


Sienna, 40.6.2007.


Sienna, 26.6.2007.

perjantaina, huhtikuuta 22, 2011

Kulttuurisokki Savonlinnassa.

15.-18.4.2011

Käytiin viime viikoloppuna visiitillä Katjan ja Umbran tykönä Savonlinnassa, saatiin tuta avoimista ja puheliaista savolaisista. Kaupassa ja lenkillä kanssakulkijat vaihtoivat sanoja toisilleen, ventovieraille, kun kotopuolessa on tottunut tuppisuihin. Sain kokea pienoisen kulttuurisokin, enkä kuitenkaan vaihtanut maisemaa kuin runsaan 200km matkalta.

OLAVINLINNA

Savonlinnareissulla piti tottakai käydä turisteilemassa paikallisessa keskiaikaisessa 1400-luvulla rakennetussa kivilinnassa, Olavinlinnassa. Kiehtovimmat palat löytyvät linnasta liikkuvista tarinoista. Vetten ympäröimään linnaan kerrotaan johtavan vedenalaisia salakäytäviä, sen ympärillä kerrotaan asustavan kuolemaa ennustava mustan virran vetehinen ja sen muureihin kerrotaan haudatun petturuudesta syytetty nuori linnanneito, jonka hautapaikalle kasvoi kaunis ja sitkeä pihlaja.



Olavinlinna oli jostain syystä suljettu yleisöltä, joten saimme tyytyä kaukaisempaan ihailuun sekä turistiposeerauksien kuvaamiseen. Tietääpä, että on jokin syy palata maisemiin vielä joku päivä. Itselle on jäänyt Itä- ja Kaakkois-Suomi pitkälti kokematta, joten siltä osin oli varsin kiintoisaa päästä käymään Savon sydämessä.

Tyypit niin itsensä näköisinä.
Umbra (Omit. Umbra), Ursa (Nut. Ursula),
Luna (Nut. Illusia) ja Hippa (Omit. Metsähippa)







SULOSAARI

Savonlinnakierros vei seuraavaksi Sulosaareen. Saarta valloittivat myös liuta iloisen savolaia sauvakävelelijöitä, sekä muita kulkijoita, jotka nauttivat kauniista keväisestä lauantaiaamupäivästä.


Sulosaaren kaljumahainen viipottaja herätti ihmetystä ja kummastusta.



Lajintunnistus vei loppupäätelmään, että otus lienee kuitenkin paikallista väestöä, ei aivan alkuperäistä, eikä ihan pysyvää, mutta muuten kyllä varsin maisemaan sopivaa.

Umbra

Niille, jotka ovat miettineet, miltä Umbra näyttäisi pystyillä korvilla...

EVÄSRETKELLÄ

Tarkoituksena oli kiertää Soininmäen luontopolku, mutta maastossa ja poluilla oli vielä sen verran lunta, että alkuperäinen suunnitelma kulkeutui ratsastusreiteille ja kevään mutaisille metsäteille. Retken kohokohta oli tietysti eväiden syöminen, tyypit kipusivat suurelle kivelle nauttimaan matkaan pakatuista herkuista ja häikäisevästä kevätauringosta.

Savonlinnareissun mahdollistanut emäntäväki, Umbra ja Katja.



Reissulla vähiten näkyvillä, joskin muuten mukana, oli Luna-mamma, jolla on meneillään ankara kolopesintävaihe, niin ankara, että toisinaan mammalla taisi eväsretken herkkupalajaotkin kokematta, kun emoa kiinnosti enemmän kiihkeä kaivaminen kiven alla. Tietäähän sen, miltä näytetään sen jälkeen, kun on pelmuttu hiekkakuopissa.

KOTOYMPYRÄT

Katjan ja Umbran kotoympyröissä laitettiin ruokaa, syötiin hyvin, leputettiin, siivottiin, rupateltiin ja käytiin lähimaastoissa kulkemassa. Viikonloppu oli huikean aurinkoinen ja keväinen, reissailu ja kokeminen hauskaa.



Hipalla oli hauskaa, kun joku oli sen kanssa samalla omituisella aaltopituudella. Ihan huippua, kun Umbra jaksoi olla Hipan kanssa tosissaan keppitaistoissa.


Mamma oli koko viikonlopun vihjailevasti käpertyneenä cavalierkokoiseen koiranpetiin. Meni perille mitä mamma haluaa synttärilahjaksi....

Kiitos Katja ja Umbra, että saatiin visiteerata teillä!

tiistaina, maaliskuuta 22, 2011

Katselmustunnelmia.

Katselmus Helsingissä Tuomarikartanon vinttikoirakeskuksessa 19.-20.3. jätti taas lähtemättömästi muutamaksi päiväksi silmien ja korvien täydeltä haukkua ja hännän huisketta. Tunteen, että tuli taas nähtyä niin paljon lyhyessä ajassa, että tuntuu, ettei nähnyt mitään...

Lukumäärältään pieni Omituinen klaani oli Katselmuksessa taas vahvasti edustettuna. Sijoituksia napsivat moitteeton Nutukas Illusia , joka oli upeasti VET-n 1. sekä tyttärensä Nutukas Ursula AVO2-n 4. - joka sai myös hienosti agilitykiertopalkinnon, ollen Agilitykoira 2010, virallisissa kisoissa parhaiten menestynyt paimensukuinen. Lisäksi ulkomuotoluokissa olivat esillä Omituinen Umbra (AVO1-n) sekä siskokset Omituinen Källeröinen , Omituinen Metsähippa ja Omituinen Pihkakinttu (NUO-n), jotka saivat itsensä näköisiä arvosteluja, mutta eivät tällä kertaa päässeet loppukehiin asti.

Omituiset Noita, Pihka sekä Umbra kilpailivat myös möllitokossa. Tekemistä ja treenaamista on vielä jokaisella, joskin osin oli näkyvillä kyllä jo varsin onnistuneitakin paloja sekä hyvää kontaktia. Erityiskiitos tokottelijoille, kiitos, kun uskaltauduitte tottelemaan Omituistenne kanssa!


OMITUINEN KÄLLERÖINEN
LP1 Fjällfarmens Sarri x Nutukas Illusia

kuva Riina Vasko

19.3.2011, Lasse Tuominen
Oikea tyyppinen. Keskikokoa hieman pienempi. Pää, runko ja raajat hyvät. Karvapeite oikeanlaatuinen, mutta karvanlähdöstä johtuen niukka. Luonne oikea. Juoksuaika.
NUO-n -


OMITUINEN METSÄHIPPA
LP1 Fjällfarmens Sarri x Nutukas Illusia

kuva Minna Rinne

19.3.2011, Lasse Tuominen
Lähes oikeatyyppinen. Runko ja raajat hyvät. Pään otsapenger voimakkaasti kehittynyt. Toinen silmä puuttuu. Karvapeite oikea. Luonne hyvä.
NUO-n -


OMITUINEN PIHKAKINTTU
LP1 Fjällfarmens Sarri x Nutukas Illusia

kuva Minna Rinne

19.3.2011, Lasse Tuominen
Oikeatyyppinen. Pää, runko ja raajat oikean laatuiset. Karvapeite oikean laatuinen. Esiintyy rauhallisesti, mutta on hieman arka.
NUO-n -.


OMITUINEN UMBRA
Delete x Nutukas Illusia

kuva Aino

20.3.2010, Lasse Tuominen
Oikeantyyppinen, keskikokoa hieman pienempi, kevytrakenteinen, rungon mittasuhteet oikeat. Pää hyvä. Takaraajoissa hieman ulkokierteisyyttä. Karvapeite oikeanlainen, pohjavilla puuttuu karvanlähdön takia. Luonne hyvä.
AVO1-n sin.


BH TK1 NUTUKAS URSULA
Nutukas Ungelo x Nutukas Illusia

kuva Päivi Reiman
Ursa ravissa - kuva Risto Linnoskivi

20.3.2011, Marja Tuominen
Rakenteeltaan kaunis. Narttumainen olemus. Hyvä turkki. Käyttäytyy rauhallisesti.
AVO2-n 4.


NUTUKAS ILLUSIA
BH Pukranvaara Ravja x Nutukas Wanilla

kuva Päivi Reiman

20.3.2011, Outi Pikkarainen
9-vuotias narttu, jolla hyvä pää ja ilme. Hyvä tyyppi. Liikkuu hyvin. Esiintyy hyvin ja on hyvässä kunnossa. Mukava luonne.
VET-n 1.

Oma kuvasaalis Katselmuksesta jäi hyvin laihaksi, mutta onneksi koirat ovat osuneet muiden kameroiden eteen. Kiitos Minna, Risto, Päivi, Aino ja Riina kuvien lainaamisesta!

perjantaina, huhtikuuta 30, 2010

Maaväreillä ikää 3-vuotta.

Lunan Vappupamauksesta on kulunut tasan kolme vuotta. Onnea Maaväreille Okra, Terra, Sienna ja Umbra!!!


Näin siskokset täyttävät vuosia ihmistensä pitämissä blogeissa,
Umbra, Umbra 3 v.
Okra, Kolmen vuoden kakku

keskiviikkona, joulukuuta 23, 2009

Umbra luonnetestissä ja terveystarkeissa.

Remppa- ja muuttokiireiden takia kaikenlainen kuulumisten kertominen on jäänyt vajaaksi. Ensimmäinen Omituinen kävi luonnetestissä, kun Umbra testattiin lokakuun lopussa Vantaalla Lappalaiskoirat ry:n järjestämässä luonnetestissä.

Omituinen Umbra
Luonnetesti

31.10.2008, Vantaa
Lea Haanpää & Bengt Söderholm

Loppupisteet +112

Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu -1, pieni
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma






Lisää sanallista sepostusta aiheesta Umbran ihmisen Katjan blogissa, kirjoituksessa Umbran luonnetesti 31.10. Vantaalla.


Umbra on kerennyt myös virallisisiin terveystarkastuksiin, jotka suoritti Jerker Mårtenson 4.12.2009. Umbralta peilattiin silmät, jotka olivat ilokseni täysin puhtaat, sekä kuvattiin lonkat, kyynärät (0/0) ja agilityuraa ajatellen myös selkä. Kiitos Katja, kun käytit Umbran tarkeissa!

Lonkkamaljat olivat matalat ja saapuivat ikävä kyllä Kennelliittokierrokselta takaisin tuomiolla D/D. Katja oli soitellut vielä Annie Limanille, joka tsekkaa saapuvat kuvat Kennelliitossa, Liman oli kannustanut harrastamaan Umbran kanssa edelleen ja antanut lisää informaatiota lonkkien kunnosta. Toisessa lonkassa oli ilmeisesti havaittavissa pientä kulumaa, joskin muuten olivat hyvin siistit, lähellä C:tä. Umbran pennutushaaveet on tarkoitus kuitenkin haudata - myös Umbran itsensä, tiineydestä ja synnytyksestä aiheutuvan rasituksen vuoksi.

Umbra saanee tästedes kuuriluontoisesti nivelten hyvinvointia edistäviä tuotteita, joita syödään Umbran laumassa muutenkin, Tosca-mummelin ja Keksin takia. Umbra saa myös säännöllisesti hierontaa ja fysioterapiaa, sitä käytetään uimassa sekä toki tarjotaan päivittäiset monipuoliset liikunta-annokset, pidetään pimu hoikkana ja lihaksikkaana - pääosin siis jatketaan samalla reseptillä kuin tähänkin asti.

Nyt terveystarkastustulokset näkyvät myös KoiraNetissä:

8.12.2009
kyynärnivel 0/0
lonkkanivel D/D

4.12.2009
silmätutkimus, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

Väärinkäsitysten vuoksi polvet jäi terveystarkkireissulla tsekkaamatta, mutta ne tarkistetaan jonain päivänä varttuneemmalla iällä, kun Umbran silmät peilataan toistamiseen.

Terveystarkastuksesta lisää Umbran blogissa, tekstissä
Umbra tarkeissa.

sunnuntai, heinäkuuta 26, 2009

Umppa-Lumppa yökylässä.

Omituinen Umbra, 2v 3kk


Umbra (ja Katja) hyppäsi kyytiin eilen Mikkelistä ja tuli yökylään Luna-emosen, Ursa-isosikopuolen ja pikkusisaruspuolien tykö. Piiparaiset purijat olivat epäilyttäviä, joskin myös kiinnostavia - kuitenkin. Ihailtavan rauhallisesti Umppis niiden kanssa oli, ihmetteli lähinnä, haisteli, mutta ainakaan näin lyhyen visiitin aikana ei lähtenyt leikkimään pentujen kanssa.


Omituinen ex-kuopus oli taas hurmaava oma itsensä. Hyväntuulinen ja hauska se on, ottaa aina yhtä iloisesti vastaan. Oltiin Katjan ja agiliero Keksin kanssa samoissa kisoissa Mikkelissä, josta ajeltiin saman kaupungin sisällä evästämään Katjan vanhempien tykö sekä vaihtamaan Keksi Umbraan ja jatkettiin sitten matkaa kohti Jyväskylää. Melkoisen liikkuvainen riemupallo oli vastassa, joskin Umbra sitten jotenkin myös "kainostelee", haluaisi ottaa kontaktia ja tulla tykö, mutta toisaalta sitten mennä pöydän alle altakulmain katselemaan, ihailemaan.

Ihmeen rauhallisissa merkeissä meni koirakohtaamisetkin. Ursa ja Umbra treffasivat jo Mikkelissä pihalla, Umbra heitti heti selälleen nuuskittavaksi, eikä Ursallakaan ollut tarvetta juuri isotella. Umbra hyväksyi isosiskon auktoriteetin jo kättelyssä, tyypit matkustivat samassa auton takatilassakin tyytyväisen sopuisasti. Jyväskylässä haettiin Luna pihalle, jotta pahimmat höytyt saataisiin ulos, eikä tarvitsisi purkaa ahtaissa sisätiloissa. Tässä vaiheessa kaikki koirien välinen oli vain pelkkää hännänheilutusta ja suupielien nuolemista. Luna ei ollut moksiskaan, vaikka Umbra tuli sisälle ja tutkiskeli pentuja, eipä mamma enää juuri viisi ja puoliviikkoisista piraijoista kovin huolissaan ole.

Umbra maastoutuu...

Ilta ja iltayö meni jutellessa ja pentuja lääppiessä. Sunnuntaina käytiin yhteislenkillä isojen tyttöjen kanssa, Umbra, kun oli meillä 2008 tammikuussa viikon hoidossa, on jo aikaisemmin päässyt tutuksi meidän vaikiolenkkimaastoihin, mutta Katjalle ronjaryövärintytärmetsä ja keski-suomalaiset kalliokiipeilyt olivat "ennen-näkemättömiä".


Onnistuttiin pitkästä aikaa saamaan Umbrasta hyviä seisomakuvia. Aikaisempi onnistunut otos on lähes puolentoista vuoden takaa. Umbralla on yksi kauneimmista naamatauluista korvineen, mitä tiedän, joskin muuten rakenteessa on, myönnettävä on, virheitä ja puutteita. Silmiinpistävimpänä varmasti Umbran ulkokierteiset takaraajat. Selvästi ovat kyllä parempaan suuntaan menneet, varmasti lihaksiston kehittyminen, aikuistuminen ja sitämyöten tasapainottuminen ovat tehneet osaansa tässäkin. Luonnetta taas ei voi moittia ja se on tietenkin pääasia.

Umbra on metsässä lähelläpysyvä, utelias tutkiskelija, mutta kuuntelee ja tottelee hienosti. Siitä olen iloinen, että Umbrassa on ainesta ja energiaa harrastuskoiraksikin, tulevaisuus näyttää minne asti, pohjatyötä on ainakin tehty hyvin sekä agilityn, että tokon saralla. Pieni jäärä se kuitenkin on, toiset asiat sujuu kuin luonnostaan, mutta mm. hihnakävely on vaatinut tahkoamista ja pitkää pinnaa, periksiantamattomuutta. Lopputulos ja palkinto on saapusalla, Umbra kulkee hienosti ja on ottanut hihnakävelyssään iiiison harppauksen sitten viimenäkemän, jotain Umbran pääsä on sen suhteen loksahtanut paikoilleen.



Kiitos Katja ja Umbra kun visiteerasitte, oli kivaa! :)