Näytetään tekstit, joissa on tunniste paimennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paimennus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai, toukokuuta 23, 2010

Noita apuna hakemassa mansikkeja iltalypsylle.

Noita, Omituinen Källeröinen, on tämän viikon alkupuoliskolla kunnostautunut lehmipaimenena ja varsin pätevänoloiselta paimenen alulta se vaikutti kaiken sen kertoman mukaan, mitä viime tiistaina innokkaasti Annalta kuulostelin. Seuraavan Annan kirjallisen kertoman löysin lappalaiskoirien keskustelufoorumilta, Lapikkaasta. Hurjan pätevä Noita!

"Olisi tosi kiva tietää, kuinka paljon lappalaisia toimii tätä nykyä karjapaimenina. Isovanhemmillani oli pari vuosikymmentä sitten slk karjatilalla paimenena. Se auttoi lehmien noutamisessa laitumelta navettaan ja ajoi ne laitumelle lypsyn jälkeen takaisin. Seppu oli kuulemma innokas apuri, jota koskaan ei oltu sen kummemmin koulutettu paimenkoiran tehtäviin. Se osasi tietyt jutut ja pystyi liikuttamaan paria sarvipäätä sinne suuntaan minne pitikin, mutta koko laumaa (käsittää n. 30 sarviparia) se ei kuulemma yksin saanut liikkumaan. Oiva apu se silti maatilan töissä oli.

Kotikotona edelleen pidetään maitotilaa, tätä nykyä vanhempieni toimesta. Olin lomani kunniaksi parina päivänä apuna ottamassa lehmiä navettaan; laidunkauden avajaisissa tissiliiga sinkoilee minne sattuu, kun rutiinit eivät ole vielä ihan hioutuneet kohdilleen joten apujoukkoja tarvitaan :D Pari laiskaa juntturaa jäi laitumen perälle nauttimaan nurmen antimista, joten keksin ottaa Noidan mukaan noutamaan mansikit iltalypsylle. Aikaisemmin se on jo lehmiä haukkunut aidan takaa ja tottunut niiden olemassa oloon. Noita oli koko ajan irrallaan. Olin todella yllättynyt miten topakasti haukku raikasi ja tyyppi pyrki siirtämään kantturoita eteenpäin. Yhdessä ajettiin lehmiä laitumen perältä navettaa kohti ja Noita kiersi puolelta toiselle palauttaen ihmettelevät mansikit takaisin oikeaan menosuuntaan. Fiksusti se piti välimatkan mulkoileviin sarvipäihin ja haukkui entistä kovempaa, jos joku otti askeleen sitä kohti. Aivan selvästi tilanne oli Noidalle jännä ja se katseella haki minun mielipidettä/hyväksyntää toimintaansa. Kovasti kehuin Noitaa haukkumaan.

Vaikea sanoa, kuinka paljon hommassa oli oikeaa paimentamista ja kuinka paljon jotakin muuta siltä näyttävää. Luulenpa kuitenkin, että jos Noita pääsisi samanlaista touhua harrastamaan joka päivä ja saisi lisää itseluottamusta + lehmien silmissä uskottavuutta, siitä saattaisi kasvaa oikein mainio pikkuapuri tällaiseen muutaman sarvipään liikuttamiseen/palauttamiseen letkaan. Ilahduttavaa, miten luontevasti se joka tapauksessa haki kontaktia minuun "paimennuksen" aikana eikä alkanut hosumaan ja jahtaamaan lehmiä minne sattuu. Onko porukalla kokemusta siitä, miten perinteinen poropaimen taipuu karjan liikuttamiseen? Noidalla oli ainakin oikein fiksun oloista yritystä jossei muuta..."


Näin reilu parikuinen Noita tutustui lehmiin viime vuoden elokuussa:
Lehmityttö.

perjantaina, helmikuuta 20, 2009

Porokärpäsen purema.

Ranualla järjestettiin poropaimennustreeniviikonloppu la-su 14.-15.2.09, Paljakan erotusaidalla. Luvassa oli hyvä mahdollisuus tutustuttaa koiraa poroihin ja myös kokeilla tai harjoitella porojen paimentamista.

"Tarkoitus on treenata poroja jo jonkinverran paimentaneita koiria, ja saada lisää kokemusta toiminnasta sekä koirille että ohjaajille. Treenissä voi esim. kokeilla koiran ohjaamista eri tilanteissa, mm. pysäytykset, luoksetulot, suunnat yms. Myös aivan kokemattomia koiria voidaan käyttää aidassa tutustumassa poroihin sekä niiden liikutteluun."



Okran (Omituinen Okra) ihminen oli ilmoittanut neitokaisen porotreeneille ja ilmeisen koukuttuneita olivat kokemusrikkaan paimennus-sunnuntain päätteeksi. :) Iloinen, tyytyväinen, onnellinen ja ylpeä kasvattaja kiittää kovasti aktiivisuudesta taas!!

"Me käytiin tänään (15.2.) Okran kans Ranualla vähän paimentelemassa poroja!!!! Eli päästiin mukaan porotreeniin. Okra oli ihan innoissaan, vaikka se ei aikaisemmin kunnolla poroja ole edes nähnyt (tai no viime viikonloppuna käytiin Oulussa olleessa poroferiassa vähän haistelemassa etäältä niitä, mutta ei mitenkään lähietäisyydelle päästy).

Kuten parista ensimmäisestä kuvasta näkee, niin Okra haisto porot jo kaukaa ja sitten unohtuikin kaikki muu. Nakitkaan eivät meinanneet alkuun kelvata, kun oli niin kiire aitaan! Meinas vielä aidanraosta karata porojen tykö ennen omaa vuoroaankin. :) Me ottetiin siinä sitten vähän tottista ennen kun mentiin aitaan ja kyllä se Okra sitten jakso ainakin vähän kuunnella."



Kuinkas sitten kävikään, ainakin intoa neitokaisella riitti porojen liikutteluun, taitokin varmasti karttuisi, jos pääsisi enemmän treenaamaan. (Uskon, ettei tämä debyytti jää viimeiseksi koparaeläintenpaimennussessioksi tällä parilla. ;) )


Näin videon Okran ensimmäisestä porojenpaimennuskokemuksesta. Intoa ja kiinnostusta sillä oli ainakin, mikä on erityisen positiivista aina ja hyvä lähtökohta puuhaan. Pienehkössä aidassa oli kaksi poroa, jonkin verran Okra vilkuili kumpaakin, joten jotain sen päässä liikkui sen suuntaan, että näitä pitäisi käsitellä laumana - videolla (ja minun jokseenkin (myönnettävä on) amatööriin silmään) näytti kuitenkin siltä, että pääosin keskittyi enemmän vuorottain yhden poron ajamiseen kuin lauman käsittelyyn.

Paimennuksen alussa Okrasta ei lähtenyt yhtään ääntä (samahan oli siskopuoli Ursalla (Nutukas Ursula) vuoden 2007 testissä, pihaustakaan ei kuulunut paimennettaessa), vaan sentään lopussa muutama haukahduskin kuului - todennäköisesti treenillä pääsisi tähänkin puuttumaan ja vahvistamaan haukkumista, voihan koiran vaikka opettamaan haukkumaan käskystä. Vaikka Okrassa oli vauhtia ja innokkuutta, niin kuuroksi se ei mennyt, vaan näytti tottelevan Katjaa oikein hyvin, kivannäköistä yhteistyötä. :)

Aivan mahtavaa nähdä miten oma kasvatti toteuttaa itseään siinä mihin rodultaan on alkuperäisesti tarkoitettu. Kiitos Katja!! :D


"Kuivalihahommia" muutaman viikonlopun takaa.
Asioihin osallistuva, utelias, ahne ja tavattoman KIINNOSTUNUT...



"ps. Okralla alko taas juoksut ennen Ursaa, 11.2. ;) Onneks saatiin kuitenkin osallistua noihin porotreeneihin, kun treenattiin ihan viimeisinä. Harmi vain, ettei päästy sinne Pelloon (Porokoirakerho ry.:n järjestämä poropaimennustesti ja -kilpailu 6.-8.3.2009), kun kai sitten huonon arpaonnen takia meitä ei näkynyt siinä sunnuntain testilistalla. Toivottavasti teillä ja Umbralla kuitenkin sujuu hyvin! :)"