Käytin Hippaa eläinlääkärissä sillä pikkuhiljaa rupesi huolettamaan se, ettei Hipan silmä vieläkään ole kuin raollaan ja raosta ei näy kuin vilkkuluomea, silmä on ollut samanlainen nyt noin 10pv. Silmää lauantaina oikein tarkkaan tutkiessani tein seuraavia havaintoja auenneeseen silmään verrattuna: silmän aukko on huomattavasti lyhyempi ja pienempi (ehkä 7-8mm, kun auenneen silmän luomirako on ehkä 13mm), silmiä peukalolla hellästi tunnustellen ja vertaillen kiinni oleva silmä on huomattavasti auennutta matalammalla, syvemmällä, silmämunan kohoumaa ei tunnu samalla lailla. Kiinni oleva silmä on viikon sisään vähän vuotanut niin, että silmän nurkan karvat ovat vähän kostuneet, joskaan huolestuttavan suurta vuotaminen ei ole ollut.
Pelot: Hipan silmän aukko on niin pieni, että se ei voi avautua ja sitä joudutaan avartamaan, tarvitaan kirurginen toimenpide tai sitten piiparaisella ei edes ole mokomaa silmää.
Hipan pään mallihan on hyvin erilainen verrattuna sisaruksiinsa, jo Hipan syntyessä merkkasin ylös huomion "kummallisesta kupolipäästä". Epäilin vesipäätä heti alkuun ja kysäisin siitä pentujen syntymäpäivänä myös keisarinleikkauksen hoitaneelta eläinlääkäriltä. Hän sanoi, että toki voi puhua vesipäästä, mutta jos se sitä on niin se on lievä, sanoi olevan monia rotuja, joiden kohdalla voisi puhua vesipäästä jokaisen yksilön kohdalla. Varsinaisesti huolissaan hän ei Hipan pään muodosta ollut. Muutama päivä syntymän jälkeen huomasin Hipan otsassa, päälaella pienen aukileen, netti kertoo tiukkaan sävyyn (lähteen luotettavuudesta en tiedä), että kaikilla muilla roduilla paitsi chihuahualla aukile on yksiselitteisesti merkki vesipäästä. Hipalla on myös hieman alas ja sivulle suuntautunut katse, jota en muuten olisi edes pistänyt merkille, ellei pennunkasvatusopas nimeäisi sitä "auringonlaskukatseeksi", setting sun ja kertoisi myös sen liittyvän vesipäähän.
Jokatapauksessa Hipan pää on ollut hyvin erinäköinen kuin sisaruksillaan, myös sen alaleuka on yläleukaa lyhyempi. Tässä vaiheessa, kun pentujen hampaat ovat puhjenneet huomaan, että epäilykseni Hipan purennasta käynee toteen, sen purennasta tulossa selvästi yläpurenta. Sen alakulmahampaat jäävät yläkulmahapaiden taakse ja alhaalta katsottuna, suun ollessa kiinni kitalakea näkyy hieman, yläleuka on ehkä 3-4mm alaleukaa pidempi. Lapinkoiran normaalissa, laikkaavassa purennassa alakulmahampaat tulevat yläkulmahampaiden etupuolelle, leikkauspinnasta tulee tiivis ja yhteensopiva. Hipan purentaa täytyy seurata ja erityisesti hampaiden vaihtuessa täytyy olla tarkkana, ettei alakulmahampaat painu kitalakeen kipua aiheuttaen. Tarvittaessa voi joutua poistamaan maitohampaat uusien legojen tieltä, ennen kuin ne itse ovat kypsiä tipahtamaan, jotta uudet kasvaisivat mahdollisimman otollisimpaan paikkaan ja asentoon.
Kaikkien näiden huolien kanssa kiikutin Hipan lääkäriin, Luna-mutsi oli mukana, jottei huolestuneena ihmettelisi yhden pennun lähtöä. Muu kakaralauma kyllä pärjää pari tuntia ilmankin emoa, isosysterin hoivassa. Ajeltiin Äänekoskella olevalle klinikalle ja Hippa matkusti koko matkan tyytyväisesti nukkuen, myös odotus- ja ilmoittautumisajan Hippa nukkui tai torkkui pää kainalossani.
Ensimmäisenä katsottiin varsinainen syy Hipan eläinlääkäriin vientiin, silmä. Eläinlääkärin, Tytti Harjuhahto, kertoma oli karua, Hipalla ei ole vasenta silmää ollenkaan. Vaikka se oli odotettavissa olevaa ja ajatus oli mielessä käynyt, totuus lyö kasvoille ja tuntuu surkealta, eikä sitä ihan vielä pysty täysin ymmärtämään. Silmää ei ole, eikä tule, Hipan täytyy yrittää sinnitellä yhdellä, ainoallaan ja kompensoida rajallista näkökenttäänsä muilla aisteilla. Positiivista on se, että ainakaan mihinkään kirurgiseen toimenpiteeseen ei tarvitse ryhtyä. Hipalla on toimivat kyynelkanavat ja kyynelneste huuhtoo aukosta näkyvää kolmatta luomea eli vilkkuluomea. Tietenkin silmää, silmiä, täytyy seurata, kuten jokaisen koiran silmiä täytyy tsekkailla säännöllisesti, tarvittaessa luomiraon voi sulkea, jos se aiheuttaa ongelmia, lähtökohtaisesti tähän ei tarvitse kuitenkaan ryhtyä.
Lisäksi tämä eläinlääkäri totesi suoraan, että Hipalla on vesipää. Ei ole pieni Hippa saanut kaikkein otollisimpia eväitä elämään. Vesipäässä aivoihin kertyy nestettä, joka taas aiheuttaa painetta ja laajentaa aivokammioita. Lisäksi neste syrjäyttää muuta aivomassaa. Hipan kohdalla voi varautua siihen, että se oppii hitaasti ja on todennäköisesti muutenkin reaktioiltaan hitaampi ja tarvitsee kenties useamman toiston oppiakseen. Huolestuttavampaa on kuitenkin se, että aivoissa oleva paine voi aiheuttaa häiriötä ja "virtapiikkejä", jotka taas johtavat epileptistyyppisiin kohtauksiin tai epilepsiaan. Mikään sääntö se ei kuulemma vesipäisen koiran kanssa ole, mutta oireena hyvin mahdollinen. Toivottavasti kovaonninen Hippa kuitenkin säästyisi tältä ja voisi elää elämisen arvoista elämää mahdollisimman pitkään.
Eläinlääkäri tsekkasi Hipan myös muuten, sydän ja keuhkot pelaa normaalisti ilman ylimääräisiä ääniä, napatyrää ei ole ja fyysisesti Hippa on kaikintavoin kunnossa.
Papereihin on kirjattu:
"Hipalla on kehityshäiriöitä, nenähalkio, pieni ylähuulihalkio, vasemman silmän puutos ja vesipää (hydrochepalus). Hippa tarvitsee hyvän ja huolehtivan kodin kehitysvammansa vuoksi. Vesipää voi altistaa sen epilepsialle ja se voi heikentää sen älyllistä suoriutumista, lisäksi toisen silmän puutos aiheuttaa pientä rajoitetta, mutta näkö ei ole koiran tärkein aisti."Tilanne on suoraansanottuna karu. Hipan kanssa eläessä saa varautua selittämään vastaantuleville pienen koiran erilaisuutta, rujoutta, saa varautua siihen, että ihmiset tulevat ihmettelemään, säälimään, ehkä kauhistelemaankin. Saahan tässä itsekin omaa asennoitumistaan säätää. Sillä mielellä olen, että Hipan elämä lienee elämisen arvoista niin kauan, kun sillä ei ole kipuja tai kehityshäiriönsä eivät merkittävästi alenna elämänlaatuaan. Onneksi koira ei tunne kateutta tai ymmärrä sitä, että on saanut vähemmän tai erilaisempaa kuin muut, Hippa oppii käyttämään niitä eväitä mitkä on saanut niin isosti kuin pystyy. Hippa näkee ja kompensoi hahmottamistaan muilla aisteilla, kääntelee päätään sen mukaan mitä tarvitsee nähdä.
Hippa saa elää ja kasvaa sekä olla merkittävä, tärkeä ja sympaattinen pieni koira, oma suuri persoonansa. Yksisilmäinen merirosvo, piraatti, karhukopio, Omituinen Metsähippa.
